Poikkeusluvalla myynnissä oleva Perämeren ja Tornionjoen lohi nostetaan tänään keskiviikkona EU:n eläinravitsemuskomitean pöydälle, kun komitea käsittelee niiden kelpoisuutta elintarvikkeena. Lohi, silakka ja uutuutena nahkiainen, kuuluvat pakettiin, jossa Itämeren kalojen sisältämille ympäristömyrkyille säädetään osittain uusia raja-arvoja. Se tiedetään, että päätöksestä joudutaan äänestämään.
Suomea uusikaan säännös ei suoranaisesti koske, sillä Ruotsin lailla se on saamassa viiden vuoden jatkoajan nykyiselle poikkeusluvalle, joka päättyy 2006. Lupa sallii dioksiinirajan ylittävän lohen ja silakan myynnin maan rajojen sisällä. Samaan joukkoon on tulossa nyt nahkiainen.
Silakassa jopa seitsenkertainen ylitys
Itämerellä kasvamassa käynyt ja Perämerelläkin pyydettävä Tornionjoen lohi sisältää dioksiinia keskimäärin liki kolminkertaisen määrän sallittuun verrattuna. Silakassa dioksiinia on keskimäärin vähemmän, mutta vaihteluväli on paljon rajumpi. Suurimmissa kaloissa yläraja on ylittynyt jopa seitsenkertaisesti.
EU on asettanut dioksiinin ylärajaksi neljä pikogrammaa (biljoonasosagrammaa) kalakiloa kohden. Nyt saman kokoinen maksimiarvo on tulossa myös dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille.
Molemmat yhdisteryhmät ovat elimistöön keräytyessään vaarallisia. Ne saattavat aiheuttaa kehityshäiriöitä esimerkiksi hampaisiin ja ovat korkeina pitoisuuksina syöpävaarallisia.
"Suomen kannalta uudet arvot ovat vaikutuksiltaan jotakuinkin plus miinus nolla", elintarvikeylitarkastaja Anja Hallikainen Elintarvikevirastosta sanoo. "Meillä dioksiinin kaltaista PCB:tä on suunnilleen saman verran kuin dioksiinejakin, mutta etelämpänä PCB-yhdisteiden määrä kasvaa suhteessa dioksiineihin."
PCB kulkeutuu
kaukaa pohjoiseen
"Jos ehdotus hyväksytään, kahdeksan pikogramman yhteinen yläraja ei saa kauppaan menevässä kalassa ylittyä, mutta eivät myöskään erilliset dioksiinin tai PCB-yhdisteiden rajat", tähdentävät niin Anja Hallikainen kuin ylitarkastaja Liisa Rajakangas kauppa- ja teollisuusministeriöstä.
Vaikka PCB on ongelma erityisesti Keski-Euroopassa, Palokangas ei pidä mahdottomana, että se olisi ongelma myös Suomen Lapissa.
"Onhan PCB aine, joka haihtuu ilmaan ja laskeutuu kaukokulkeutumana maapallon kylmille alueille."
Lapin tunturijärvien kalojen PCB-pitoisuuksia ei ole tutkittu. "Varmaan olisi hyvä tutkia Inarinjärvenkin kaloja", jos vain löytyisivät rahat", Rajakangas sanoo. "Pohjoisimpia tutkittuja vesiä ovat Oulujärvi ja Teno, joissa kummassakaan ei näitä ongelmia ole", Anja Hallikainen kertoo.
Suomalaisten kalojen sisältämistä ympäristömyrkyistä koottiin kattava tiedosto "EU kalat" -loppuraporttiin, joka valmistui 2003. Raporttia varten tutkittiin 2 000 kalanäytettä.
Tilanne ei ole Hallikaisen mukaan siitä muuttunut, mutta EU:n vaatimuksesta uusia näytteitä otetaan vuosittain. Ei kuitenkaan suuria määriä, sillä yhden kalanäytteen analysointi maksaa 1 000 euroa.
Raportin valmistumisen jälkeen syyniin on otettu nahkiainen. "Se painii dioksiinin suhteen silakan kanssa samassa sarjassa", Hallikainen kertoo. Hollantilaisten painostuksesta ankeriaalle ollaan sorvaamassa ikiomaa ympäristömyrkkyjen ylärajaa, 12 pikogrammaa kiloa kohden.