Isoissa Perämeren silakoissa on dioksiinia yli neljä kertaa enemmän kuin mitä EU:n raja-arvot sallivat. Arvot ylittyvät kaikkien Suomen merialueiden keskikokoisissa ja isoissa silakoissa. Myrkkymäärät ovat sitä suurempia, mitä pohjoisemmaksi tullaan, kertoo Elintarvikeviraston tuore tutkimus. Mittaukset tehtiin viime kesänä pyydetyistä silakoista.
Sen sijaan pienissä silakoissa dioksiinia on alle raja-arvon.
EU:n raja-arvo dioksiinille on yhtä kalagrammaa kohden enintään neljä pikogrammaa. Pohjanlahden isoissa, yli 22-senttisissä silakoissa myrkkyä on lähes 18 pikogrammaa. Melkein yhtä suuria pitoisuuksia löytyy Selkämeren ja Saaristomeren kaloista. Suomenlahdella myrkkyjäämät ovat selvästi pienempiä. Eteläisellä Itämerellä määrät jäävät alle EU:n raja-arvojen.
Syyksi dioksiinin runsauteen Perämerellä arvellaan sitä, että alueen silakat ovat muita rasvaisempia. Dioksiini on rasvaliukoinen myrkky, joten se kertyy juuri rasvaan, kemisti Hannu Kiviranta Kansanterveyslaitokselta kertoo.
"Kyseessä on arvio. Syitä korkeisiin dioksiinipitoisuuksiin selvitellään kiivaasti EU-komission vaatimuksesta", Kiviranta toteaa.
Myrkkykertymän syynä voi olla myös pohjoisen silakoiden erilainen ruokavalio. Perämeren silakat ovat paikallaan pysyvä populaatio, joten ne elävät vain elinympäristöstä saamallaan ravinnolla. Suomenlahden silakat sen sijaan käyvät vaelluksilla etelämpänä, Kiviranta valaisee.
Selvityksen alla on myös se, mistä myrkky vesistöön tulee. Pohjoisessa ei pitäisi Kivirannan mukaan olla sen kummempia dioksiinin päästölähteitä, kuin etelämpänäkään.
Suomalaisviranomaiset eivät kaavaile muutoksia aiempiin silakan syöntisuosituksiin.
Kulutus laskussa
Suomalaiset syövät silakkaa selvästi aiempaa vähemmän, vaikka kalan kulutus on muuten ollut kovassa kasvussa. Johtaja Riku Isohätälä Kalaliike Hätälä Oy:stä sanoo kulutuksen siirtyneen silakasta lohiin ja kirjolohiin. Isohätälä laskee, että silakan menekki on reilussa kymmenessä vuodessa tipahtanut kolmanneksen. Samanaikaisesti lohen kulutus on moninkertaistunut.
"En usko, että dioksiinikohu on silakan menekin vähenemisen syynä. Kehitys alkoi jo ennen kohua."
Kymmenen vuotta sitten Hätälän kautta silakkaa meni miljoona kiloa vuodessa. Nyt puhutaan alle puolesta tuosta määrästä. Kulutuksen huippuvuosina Hätälän markkinaosuus silakassa oli kuitenkin nykyistä parempi.
"Kyllä asiakkaat utelevat, uskaltaako silakkaa enää syödä", sanoo kauppias Minna Pekuri Kauppahallissa toimivasta Kalaliike Pekurista. Menekin pienenemisen syyksi Pekuri arvelee myös kulutustottumusten muuttumisen. Myös silakan käyttötottumukset ovat muuttuneet.
"Enää ei juuri myydä kokonaista kalaa, vaan fileitä ja erilaisia jalosteita, kuten suutarinlohta ja maustekaloja. Vain silakkaa käsittelemään tottuneet iäkkäät ihmiset ostavat kokonaisia kaloja."
Silakat Oulun kauppoihin tulevat nykyisin Selkä- ja Saaristomereltä. Perämerellä sen pyynti on vähäistä.