Kalajokiselle Esko Heikkiselle kivettynyt dinosauruksen lanta ja rautameteoriitti ovat arvotavaraa. Hän jalostaa ne. Molemmista on jo muotoiltu puukonkahvoja ja lisää on tulossa. Itseoppinut taitaja työstää yhtä notkeasti puuta, luuta kuin kiveäkin.
"Harrastus alkoi 30 vuotta sitten vaimon yllytyksestä. Kannoin malminetsintäreissuiltani kotiin kiviä ja vaimo sanoi, että nyt riittää kukkapenkin reunuskivet. Joko viet ne takaisin metsään tai alat tehdä niistä jotakin."
Esko Heikkinen alkoi. Ensimmäisenä syntyivät kivipuukot, jotka ovat tällä hetkellä Juukan Kivikeskuksen näyttelyssä monen muun taidonnäytteen ja 450 erilaisesta kivestä koostuvan mineraalikokoelman kanssa.
"Saattaa olla yksi Suomen laajimmista yksityisistä kivikokoelmista", Heikkinen sanoo.
Kivipuukkoja hän ryhtyi tekemään, koska halusi tehdä erilaista kuin muut. Sama intohimo on ajanut miehen myöhemmin matkoille Eurooppaan tavoittelemaan erikoisuuksia.
Vuosittaiset vierailut "kivien mekassa", Idar-Obersteinin kaupungissa Saksassa, tarjoavat mainion tilaisuuden tutustua alan taitajiin ja harrastajiin. Siellä solmitaan suhteita ja saadaan vinkkejä erikoisista materiaaleista. Englannin hovin surukoruihin käytettyä gagaatti-jetiä eli mustaa meripihkaa Heikkinen löysi näiltä matkoiltaan. Sieltä ovat peräisin dinosauruksen reisiluun kappale ja jo mainittu kivettynyt uloste.
Esko Heikkisen työt ovat saaneet arvostusta ja niinpä hän ainoana suomalaisena käsityöläisenä pääsi 17 muun maan edustajien kanssa viime marraskuussa Strasbourgin joulunäyttelyyn myymään tuotteitaan.
"Se oli mahtava kokemus ja palaute on ollut loistavaa, vaikka itse kaupanteko jäikin vähemmälle. Olen saanut sen reissun jälkeen kutsuja Sveitsiin ja Ranskaan puukkotapahtumiin. Onpa pyydetty tupentekoakin opettamaan", mestari kertoo.
Pariisiin hän ehkä syksyllä lähtee, mutta ensin tähtäimessä on kesä Hiekkasärkillä, jossa Heikkisen kivikorut, veistokset ja puukot ovat perinteisesti esillä.
"Basaaritorilla on heinäkuussa valtakunnallinen puukkotapahtuma. Siitä on tulossa joka toinen vuosi toistuva perinne."
Kokonaan käsintehtyä osataan arvostaa. Keräilijät eivät myöskään katso hintaa, kun haluavat Heikkisen erikoisuuksia kokoelmiinsa. Käyttötavaraa puukot toki ovat, mutta sen verran arvokkaita, ettei tulisi mieleenkään lähteä dinosauruspuukolla veistelemään.
Heikkinen suunnittelee myös terien tekemistä jatkossa itse. Työkalut on jo tehty.
"Minulta meni kymmenen vuotta, ennen kuin tajusin, että osaan hahmottaa ja kaivertaa kolmiulotteisesti. Siitä käden ja silmän taidot ovat harjoituksen myötä karttuneet."
Raahen terästehtaalta sairauseläkkeelle jäänyt Esko Heikkinen sanoo, että harrastus on ollut hänelle elintärkeää. "Kun 30 vuoden jälkeen joutuu yhtäkkiä täyttämään työn jättämän aukon, on löydettävä sellaista tekemistä, joka pitää mielen virkeänä ja jota voi tehdä jaksamisensa mukaan. Se tuo laatua elämään."
