Ensin Tunisia, sitten Egypti ja nyt Libya. Diktatorisin ottein hallittu arabimaa toisensa jälkeen on ajautunut vallankumouksen pyörteisiin.
Toisin kuin naapurimaissa Libyassa Muammar Gaddafi tarrautui vallan rippeisiinsä aseiden voimalla. Mutta kansa on kadulla eikä näytä lähtevän sieltä enää pelottelemalla, niin kuin monesti aikaisemmin.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta maailman historiassa, kun nälkä ajaa ihmiset liikkeelle. Ruuan hinta on noussut rajusti. Kun ei ole toimeentuloa, vaan ainoastaan toivo paremmasta, se panee ihmiset liikkeelle.
Kadut ovat vallanneet nuoret miehet. Heitä on paljon, mutta heillä ei ole työtä. Oma panoksensa liikehdintään on sosiaalisella medialle, jonka välityksellä tieto kulkee välähdyksen nopeasti maasta toiseen ja ihmiset kokevat olevansa osa laajempaa yhtenäistä liikettä.
Viime päivät on seurattu jännittyneenä, mitä tapahtuu Libyassa. Seuraako se läntisestä naapurimaastaan Tunisiasta alkanutta ja itäiseen naapurimaahansa Egyptiin edennyttä vallankumouksen aaltoa.
Libyaa rautaisin ottein yli 40 vuotta hallinneen diktaattori Muammar Gaddafin poika Saif al-Islam Gaddafi varoitteli kaikelle maailmalle levinneessä televisioesityksessä maansa ajautuvan sisällissotaan, jos isä-Gaddafi syöstään vallasta. Hän sanoi hallinnon taistelevan viimeiseen mieheen ja naiseen, jotta mielenosoitukset saadaan loppumaan.
Tilanne Libyassa kiristyi toista viikkoa sitten, kun mielenosoitukset saivat valtavat mittasuhteet maan itäosassa, joka on ollut heikoin lenkki Gaddafin kutomassa hallintoverkossa. Pikku hiljaa mielenosoitukset levisivät länteen ja lähemmäs Gaddafin tukialueita. Gaddafin hallinto on suunnannut aseet jo omia kansalaisiaan vastaan, mikä merkitsee usein lopun alkua.
Öljy- ja kaasuvaroistaan tunnettu, 6,5 miljoonan asukkaan Libya koostuu erilaisista heimoista ja klaaneista. Kaikenlainen järjestäytynyt toiminta on vierasta, siksi valta on ollut tiukasti yhden miehen käsissä.
Armeija ei ole yhtenäinen, mistä kielivät tiedot siitä, että jotkut sotilaat olisivat asettuneet jo diktaattoria vastaan. Myös eri puolilta maailmaa on tihkunut tietoja joiden mukaan Gaddafin ulkomaille nimittämiä suurlähettiläitä on eronnut.
Gaddafin viimeksi nähty esiintyminen televisiossa oli kuin tuulahdus Irakin diktaattorin Saddam Husseinin viimeisistä hetkistä. Sateenvarjon alla kyhjöttäneen päämiehen piti mennä Tripolin kaduille osoittamaan tukea omanmielisille nuorille, mutta sade esti johtajan lähdön.
Todennäköistä on, että Tunisiasta ja Egyptistä alkanut vallankumousaalto jatkaa voittokulkuaan arabimaissa, mahdollisesti leviää laajemmallekin. Onhan esimerkiksi Kiinassa ryhdytty varotoimiin mahdollisten mielenosoitusten tukahduttamiseksi.
Vanhan vallan kaatuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että kehitys automaattisesti johtaisi kansanvaltaan. Ilman nykyisten valtarakenteiden kaatamista, se ei ainakaan onnistu.