Digiusko elää vahvana. Digitalisaation avulla Suomi pelastuu. Siksi digitalisaatio aiotaan toteuttaa joka kylässä ja kaupungissa, mikäli se vain on hallituksesta kiinni.
Julkisten palvelujen digitalisaatio etenee. Palvelujen vauhdittamiseen on varattu sata miljoonaa euroa. Jo reilun puolen vuoden päästä jokaisella suomalaisella pitäisi olla sähköinen postilaatikko. Viranomainen ei halua lähettää kirjeitä, koska se maksaa. Sillä ei ole väliä, että samassa rytäkässä romutetaan muutama elinkeino.
Virallinen Suomi uskottelee, että ihmiset haluavat asioida mieluummin kännykän, tabletin tai läppärin kautta kuin kasvokkain, puhelimitse tai kirjeitse.
Onnistuneena esimerkkinä mainitaan usein verohallinnon digitalisoidut palvelut. Niistä ei olekaan useimmilla verovelvollisilla pahaa sanottavaa. Tulot, menot ja verot ovat simppeliä tavaraa.
Merkittävät vähennykset poistettiin parikymmentä vuotta sitten veroilmoituksen täyttöä häiritsemästä. Viranomainen selviytyy helposti parista palkollisille tehtävästä vakiovähennyksestä.
Digisanomaa vastaan ei ole juuri pullikoitu. Pragmaattisesti teknologiaan suhtautuvina suomalaiset ovat omaksuneet sähköiset sovellukset. Asennejumppauksen aloitti raju pankkisektorin rakennemuutos. Sähköistä asiointia ryyditti, kun palvelu tiskillä tehtiin vaikeaksi ja kalliiksi.
Kun pankit pakottivat asiakkaat päätteille, saivat ne samalla etulyöntiaseman tunnistautumisessa, jota ei ole pystytty horjuttamaan. Kohtuuden nimissä on sanottava, että pankkiasiointi verkossa on helppoa.
Kansainvälisessä vertailussa Suomi on yksi maailman digitaalisesti edistyneimpiä maita. Digitaidoissa Suomi on muita EU-maita edellä.
Korkeita lukuja voi selittää enemmän vaihtoehdoton pakko kuin aito halu. Palvelut on jo aikaa sitten siirretty pilven reunalle. Sivuilmiönä tästä seuraa, että myös joku muu kuin taivaan isä tietää ja tuntee kaikki ajatuksesi ja tekosi.
Vähemmälle huomiolle ovat jääneet digitalisaation nurjat, passivoivat ja syrjäyttävät ominaisuudet.
Sähköisen asioinnin sovelluksista on keskeneräisten tekeleiden ja teknisten virhemahdollisuuksien takia tullut ihmisiä orjuuttava digi-isä, jonka ei missään oloissa tarvitse osoittaa joustavuutta, anteeksiantoa, lämpöä tai inhimillisyyttä.
On oma vikasi, jos et ilmoittautunut tenttiin ajoissa, teit virheen opiskeluhaussa, etäasiointiaika meni ohi, netti takkuili, unohdit salasanan, jouduit digihuijarin uhriksi, saitille karkasi yksityisiä tietojasi, tekemäsi työ häipyi bittiavaruuteen tai olit liian myöhään liikkeellä matkalipun varauksessa.
Tähän asti on oltu huolissaan siitä, miten vanheneva väestö selviää kasvavasta digivyörytyksestä. Sivulauseessa on mainittu myös kehitysvammaiset, mielenterveyspotilaat ja vaikeasti syrjäytyneet kansalaiset.
Nuorten on ajateltu ilman muuta selviytyvän tulevista vaatimuksista. Turun yliopistossa tehty tutkimus paljastaa yllättäen, että osa 12–22-vuotiaista nuorista on digitaalisessa syrjäytymisvaarassa. Riskiryhmässä ovat pojat, jotka eivät käytä mitään digihärpäkettä ja tytöt, jotka käyttävät kännykkää lähinnä tekstailuun.
Digitaidot ja –valmiudet edellyttävät kielellistä osaamista niin suomen kuin englannin kielessä. Kaikilla ei ole valmiuksia saati varoja ryhtyä digitaalisen unelmayhteiskunnan mallikansalaisiksi. Onko kohtuutonta vaatia, että Suomea kehitettäisiin vaihteeksi muidenkin kuin menestyjien ehdoilla?