Kolumni

Digitaidot kuuluvat kaikille – myös vanhemmille

Digitaidot ovat tämän päivän Suomessa kaikille kuuluva kansalaistaito. Tai paremminkin – pitäisi olla.

Digitaidot ovat tämän päivän Suomessa kaikille kuuluva kansalaistaito. Tai paremminkin – pitäisi olla.

Digitaalisuus koskettaa meitä jokaista. Erilaiset palvelut ovat yhä useammin saatavissa vain verkossa. Jo nyt hoidamme pankkiasioita, teemme ostoksia, vastaanotamme reseptejä, jätämme lottokupongin ja pidämme yhteyttä ystäviimme internetissä. Näitä teemme myös fyysisessä maailmassa, mutta yhä useammin digitaalisesti.

Eteneekö digitalisaatio niin nopeasti, että käyttäjät eivät pysy mukana? Kun julkiset ja yksityiset palvelut sekä ostaminen siirtyvät yhä enemmän verkkoon, tulee digiosaamisesta välttämätön yhteiskunnallinen osaamisen alue.

Siksi on hyvä, että koodauksella on paikkansa koulujen opetusohjelmassa, puolustusvoimat opettaa varusmiehille kyberperustaitoja ja työpaikoilla annetaan täydennyskoulutusta digitaitojen kehittämiseen.

Keskustelussa ja käytännön toimissa unohtuu helposti yksi iso ryhmä suomalaisia – varttuneemmat ihmiset. Miten käy niiden iäkkäiden kansalaisten, jotka eivät hallitse digitaalista tekniikkaa? Vaikka nykynuorisolle internet on erottamaton osa päivittäistä elämää, arviolta puolelta miljoonalta yli 65-vuotiaalta puuttuvat niin digitaidot ja internet kuin tarvittavat laitteet. Tilastokeskuksen mukaan kaikista eläkeläisistä 28 prosenttia ei ole edes koskaan ole käyttänyt internetiä.

Olen monesti miettinyt miten älypuhelimiin, tabletteihin ja tietokoneisiin tottumattomat pärjäävät tämän päivän Suomessa. Alalla työskentelevänäkin on välillä haasteellista käyttää uusimpia digitaalisia palveluita tai löytää internetistä luotettavaa tietoa. Jäävätkö teknologiaan tottumattomat suomalaiset – iästä riippumatta – ”toisen luokan kansalaisiksi”, jos he eivät pysty osallistumaan täysipainoisesti verkkomaailman toimintoihin? Mietin myös, että missä määrin kehitys eriarvoistaa niitä suomalaisia, joilla ei välttämättä ole rahallisesti mahdollisuutta hankkia älylaitetta, vaikka haluaisivatkin?

Erityisesti ikääntyneiden kansalaisten pärjääminen sähköistyvässä yhteiskunnassa on vakava huolenaihe. Ne, joilta digitaidot puuttuvat tai ne ovat puutteelliset, maksavat usein palveluistaan liikaa tai putoavat pahimmillaan niiden ulkopuolelle.

Ikääntyneet maahanmuuttajat ovat vielä haasteellisempi ryhmä. Mahdollisten heikkojen digitaitojen lisäksi, he eivät välttämättä ole kirjoitus- ja lukutaitoisia edes omalla äidinkielellään, saati suomen kielellä.

Kansalaisen digitaidoissa on kyse myös turvallisuuden huomioimisesta. Yhä useammin meiltä suomalaisilta pyritään varastamaan rahaa verkon välityksellä. Esimerkiksi huijaussähköposteissa kehotetaan antamaan maksukortin tietoja, verkkopankkitunnuksia tai salasanoja. Tarkkana saa meistä jokainen olla.

Ainoa tie, riippumatta ikäluokasta, on valistuksella motivoituminen ja koulutuksella sekä harjoittelulla oppiminen. Hyvä uutinen on, että kyselyiden mukaan ikäihmisillä on vahva halu oppia käyttämään internetiä ja digilaitteita. Esimerkiksi Katariina Pyykkösen Oulun Ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tulee esille, miten ikääntyvät kiinnostuvat teknologiasta, kunhan he näkevät että siitä on konkreettista hyötyä ja palveluiden käyttö on helppoa.

Onneksi järjestöjen toteuttama koulutustoiminta on aktiivista jo nyt, ja sitä on vahvistettava. Järjestöjen suurelta osin vapaaehtoistoimintana tapahtuvan koulutuksen lisäksi digitukea antavat muun muassa kirjastot, kansalais- ja työväenopistot sekä yritykset. Tämä ei kuitenkaan riitä vastaamaan kysyntää.

Tarvitsemme yhteiskunnan taholta tuetun koulutusohjelman ikääntyvien suomalaisten digitaitojen vahvistamiseen. Ihmisen ja osaamisemme tulee olla teknologian kehityksen ja digitalisaation keskiössä, ja juuri osaamisen vahvistamista – myös ikäihmisille – nyt yhteiskunnassamme tarvitaan. Yhteiskunnan on kannettava digitaitojen opastamisessa ikääntyville vastuunsa.

Haasteen digitaitojen opastamisessa heitän myös nuorempien harteille. Kun monesti vanhemmat antavat opastusta nuoremmille, niin digitaitojen osalta asetelman voi kääntää toisinpäin. Nuorempien on hyvä opettaa vanhempia. Ikäteknologiakeskuksen kyselyn mukaan 79 prosenttia ikäihmisistä kertovan, että heillä on vähintään yksi läheinen, joka auttaa digilaitteiden käytössä. Tämänkaltainen tuki on hyvin tärkeää ja kunnioitettavaa. Tosin osa kokee edelleen, ettei saa opastusta mistään.

Digitaidot kuuluvat kaikille, myös varttuneemmille. Heidän kouluttamisestaan on huolehdittava niin valtion toimin, järjestöjen tuetulla aktiivisuudella sekä meidän jokaisen lähimmäisen tuella. Hyviä oppeja voi myös itse opetella esimerkiksi seniorsurf.fi -sivustolla – kun sinne internetiin turvallisesti ensin pääsee.

Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden professori ja Tosibox Oy:n toimitusjohtaja.