Microsoft on rakentanut Pariisin jälkeen väliaikaisen digikotinsa Helsingin sydämeen. Tarjolla on juuri sitä, mitä kaupoissakin, ihan tavallinen viihdekeskus kotiin.
Tänne kutsutaan vain valikoidut. Bettina S. vietti perheineen viikonlopun asunnossa. "Vaikuttavaa", myöntää juuri lähtöä tekevä Hesarin taloustoimittaja. Kalevan jälkeen on vuorossa iltapäivälehti.
Unohda visiot, näe nykyhetki ja jokakodin ohikiitävät retrosisustustrendit: olohuoneen seinää leikkaa poikittainen, isokuvioinen tapettiraita, makuuhuone vaikuttaa leijuvalta kirjavanvioletin sävyissä, kevätruohonvihreää keittiössä. Joka tilaa, paitsi hellahuonetta, koristaa valtava, lättänä näyttötaulu.
Mielenkiinnon ydin on lähes huomaamaton "mediakeskus" olohuoneessa. Laatikko tekee erillisestä radiosta, televisiosta, cd-soittimesta, dvd- ja videolaitteesta kerralla turhia. Uusi käyttöjärjestelmä, johon voi liittää viisi näyttöpäätettä, inspiroi muokkaamaan lomakuvista helpolla hämmästyttävän multimediaspektaakkelin. Lainavideonkin voi tilata suoraan kotiin.
Pikaviesti saattaa lennähtää ruutuun vaikka kesken tv-elokuvan, jos niin sanotun "mesetyksen" eli messenger-palvelun mahdollistava valmiustila on päällä. Yli miljoona suomalaista kirjoittelee jo toisilleen internetin kautta reaaliaikaisesti pikaviestejä.
Ja hyvät hyssykät, koko tätä viihteen valtakuntaa hallitaan yhdellä ainoalla kaukosäätimellä.
Microsoft on jouluksi tuottanut viihdejärjestelmänsä suomeksi. Paitsi, että jotenkin ruutuun ilmestyy englantia suomen rinnalle johtaja Jukka Veräväisen esitellessä sisään lataamaansa tuhannen cd:n kokoelmaa. Jo arkistointityöstä selviää, laite tarjoilee valikon täydeltä musiikkisisältöjä niin tyylilajien, laulunsanojen kuin esittäjienkin perusteella.
Erityisesti katsojaa riemastuttaa tässä digitekniikan esiinmarssissa kuitenkin se, että käyttöjärjestelmä sopeutuu myös ihan perinteisen töllöttimen kaveriksi. Heti ei siis ole pakko hallita koko arsenaalia viimeisen huudon vehkeitä, niitä voi liittää vähitellen.
Se tosin, onnistuvatko kytkentä ja virittely ilman hammasten kiristelyä, jäi toimittajalle kuivaharjoittelussa epäselväksi. Silloinhan olisivat valmistajat todella oppineet jotakin kuluttajien tietokoneiden hankintaa vuosikaudet jarruttaneista harmituksista. Epäily siis kytee, että vain eksperttien digikodissa on kaikki samantien käyttövalmista.
Jotenkin jäi myös kaipaamaan olohuoneen ulkopuolista tulevaisuuden kosketusta. Missään ei kuljeksinut edes imurirobottia ja jääkaappikin törötti ilman näyttöruutua, joka kertoisi päivän kauppatilauksista. Taitavat digiajan kustannukset hieman suitsia valmistajaakin.