Television digiuudistus on tehty ja kaikki hyvin? Ei aivan. Televisiomaksun maksajia on nyt yli 50 000 henkeä vähemmän kuin vuosi sitten. Näin on käynyt, vaikka televisiokatselun syksyllä kerrotaan olleen kasvussa.
Televisioilmoituksen tehneitä lainkuuliaisia suomalaisia on toki yhä lähes kaksi miljoonaa. Mutta jo elokuussa tv-maksut olivat edellisvuoteen verrattuna vähentyneet noin 11 000 kappaleella. Nyt laskuvauhti on vain kiihtynyt.
Yleisradion taloutta se rokottaa noin kymmenellä miljoonalla eurolla. Talouskurimuksessa muutenkin olevalla yhtiöllä ei tällaiseen olisi varaa. Lisäksi uusi pudotus voi olla edessä, kun kaapelin kautta ei helmikuun jälkeen enää välity Ylen ohjelmia analogisina. Moni kaapeliverkon katsoja on vielä voinut yhä siirtää päätöstään siitä, hankkiiko digisovitinta vai unohtaako koko television. Juuri he eivät lisäkanavia muutenkaan ole kaivanneet.
Pääjohtaja Mikael Jungner on selittänyt televisiomaksujen määrän putoamista tekstitysongelmilla, jotka rasittavat Yleisradion ohjelmia. Ne välitetään tekniikalla, joka antaa katsojalle valinnanvaraa tekstityksen valintaan, mutta kaikki digiboksit eivät siinä toimi kunnolla. Ylen pitäisikin kuluttajapalvelun nimissä ja oman etunsa vuoksi julkista ongelmallisten digisovittimien mallien nimet, ilman pelkoa maahantuojien tekemistä kanteista.
Silti on kyseenalaista, voiko maksujen määrän romahdusta selittää pelkillä tekstitysvaivoilla. Takana lienee muutakin: tympääntymistä koko digiteknologiaan, television hylkäämistä tai tv-maksun pitämistä turhana. Mikään näkymä ei Yleisradion kannalta ole miellyttävä. Edessä lieneekin kiihtyvä keskustelu koko julkisen palvelun rahoitusmallista.