Kuvien säilyvyys on pahimpia ongelmia, joihin tavallinen digikameran käyttäjä törmää. Pulma voi iskeä monelta suunnalta.
"Lähes päivittäin tulee sisään asiakkaita, joilla on kuvat kortilta kadonneet, cd:ssä on naarmuja tai tietokone pimahtanut ja kuvat hukassa kovalevyltä", Kemissä Fotores-liikettä pyörittävä torniolainen Seppo Kanto kertoo.
Ja kun digimaailmassakaan kuvien säilyvyys ei ole ikuista, parhaat otokset on valokuvausalan yrittäjän mielestä syytä teettää paperiversioiksi.
"Näin jää varmasti talteen joitain muistoja. Luulen, että tällä vuosikymmenellä jää pätkä historiaa pois. Valokuvia on kyllä otettu paljon, mutta niitä ei ole teetetty", Kanto arvelee.
Digiaika on toisaalta tuonut lisää mahdollisuuksia. Kuvaaminen on helppoa ja kuvien laatu on parantunut. Digitekniikalla pystytään kuvia myös käsittelemään enemmän.
Keskihintaisella kamaralla harrastajakin saa kelpoa jälkeä. Kuvanvalmistuskoneet ovat kehittyneet samaa tahtia kuin pikselimäärät ovat kameroissa lisääntyneet.
Kanto hankki pari viikkoa sitten uuden, pienen omakotitalon hintaisen koneen, jolla muun muassa passikuvat valmistuvat nopeasti.
"Nyt pitää olla täysiverinen digikone. Asiakkaatkin ovat olleet tyytyväisiä. Tällaista palautetta on mukava saada."
Toisaalta yrittäjä on konekierteessä. Hän joutuu investoimaan entistä enemmän koneisiin, jotka puolestaan vanhenevat entistä nopeammin. Koneita toki voi päivittää tiettyyn rajaan asti, mutta jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, ja silloin on aika hankkia uusi laitteisto.
Kanto aloitti yrittäjänä 19 vuotta sitten Kemin keskustassa kyllästyttyään pyörittämään isoja työkoneita.
"Keräilin traktorikaivurin kauhaan räntäsateessa märkiä plastiikoita ja mietin, että saattaisihan sitä tehdä jotain muutakin. Kemissä ei ollut silloin tunnin palvelua ja päätin kokeilla."
Silloin elettiin täysiveristä filmiaikaa ja kasettifilmejäkin oli vielä liikenteessä. Filmirullien tulo kehitettäväksi on vähentynyt huimasti niistä ajoista, mutta vannoutuneet eivät filmikameroitaan hylkää. Niinpä Kannonkaan liikkeessä ei ole luovuttu filminkehityslaitteistosta. Filmirullilla ei myöskään pääse toheloimaan niin helposti kuin kuvakorttien kanssa. Filmirullalta kuvat eivät katoa, vaikka se putoaisi lattialle.
Kanto ei ole katunut ryhtymistään yrittäjäksi, vaikka kehitys on harpponut pitkin askelin ja yrittäjän on pitänyt pysytellä mukana kyydissä. Reilu kaksi vuotta sitten hän siirtyi keskustasta radan yli uuteen kauppakeskukseen Prisman tiloihin. Asiakasvirta on säilynyt, mutta ikärakenne on odotetusti nuorentunut.
"Tässä työssä on tullut paljon tuttuja. Parasta on se, että pääsee tekemisiin ihmisten kanssa. Kahta samanlaista päivää ei ole, ja yrittäjänä saa olla oman itsensä herra", Seppo Kanto listaa yrittäjyyden hyviä puolia.