Elokuva-alan koko tuotantoketjun digitalisoituminen luo alalle tukuttain mahdollisuuksia tehdä bisnestä ja palvella yleisöä. Tekniikan kalleus ja yhteisesti sovittujen standardien puute kuitenkin hidastaa digiteattereiden leviämistä.
Kodak Digital Cineman johtaja Denis Kelly laskee, että maailman elokuvasaleista vain 0,2 prosenttia on digitalisoitu.
Elokuvan jälkituotantoprosesseissa digitaalitekniikka on sen sijaan yleisesti käytössä. Valtaosassa 35 millin filmille kuvatuissa elokuvissa kuullaan digitaalisesti käsiteltyä DolbyDigital-ääntä.
Monipuolinen digiteatteri
Elokuvan digitaalista tulevaisuutta pohdittiin asiantuntijaseminaarissa Kajaanissa lauantaina. Levityspäällikkö Harri Ahokas Suomen elokuvasäätiöstä toivoo, että elokuvapuolella päästäisiin vastaavanlaiseen sopimukseen digitalisoinnin leviämisestä kuin mitä Suomessa on tehty television digitoinnissa.
"Toisaalta kotikatsomoiden digitalisoituminen kiristää kilpailua. Miten houkutella katsojia elokuvateattereihin lisääntyneen tarjonnan sekä erinomaisen kuvan ja äänen laadun parista?" Ahokas kysyy.
Kajaanin BioRexiä pyörittävän Digital Cinema Matila & Röhr OY:n toimitusjohtaja Marko Röhr uskoo, että digitaalisuus mahdollistaa elokuvateatterin ohjelman laajentamisen myös muuhun kuin perinteiseen elokuvaohjelmistoon.
"Pienemmin kopiokustannuksin voidaan esittää myös vaihtoehtoista ohjelmistoa kuten dokumenttia ja paikallista tuotantoa. Satelliitilla voidaan välittää konsertteja tai urheilutapahtumia. Elokuvateatterin käsite ja sisältö laajenevat", Röhr maalailee.
Tuotanto jo osin digiä
Digitalisoinnin mahdollisuuksien vastapainona on nopeasti vanhenevien laitteistojen suolainen hinta ja maailmanlaajuisen standardin puute. Vielä on auki sekin, kuka digitalisoinnin kuluttajan lisäksi maksaa.
Maailman mediatalot eivät ole Digital Film Finland Oy:n tuotantojohtajan Petri Siitosen mukaan päässeet vielä yksinymmärrykseen siitä, mihin resoluutioon digitaalituotannon tulisi tähdätä.
Siitonen kertoo, että kotimaisista elokuvista jo puolet kuvataan digitaalisilla videokameroilla ja jopa 80 prosenttia jälkikäsitellään digitaalisesti.
Digitaalisen elokuvaseminaarin esitelmissä vilisevät kilotavut ja lukemattomat digitaaliset esittämisformaatit. Pitääkö tulevaisuuden elokuvakävijän lukea mediateknikoksi?
"Mulla on mennyt neljä vuotta tajutakseni sen, että suurelle yleisölle ei ole mitään merkitystä, millä formaatilla esitys on", festivaalijohtaja Jussi Myllyniemi Clone Digital Film Festivalista huokaa.
Veden sävyt vaikuttavasti
Kajaanissa esitettiin ensimmäisen kerran suomalainen elokuva digitaalisena DLP-Cinema kopiona.
PV Lehtisen lyhytelokuva Krooli toisti aiemmin digitekniikalle niin hankalat veden sävyt niin vaikuttavasti, ettei tavan katsoja huomannut edes isolla kankaalla mitään eroa 35 millin filmiversioon.
Matila & Röhr -kaksikon tuottama elokuva tapahtuu lähes kokonaan vedessä tai sen äärellä. Voimakkaan visuaalinen elokuva kertoo nuoren kilpauimarin Sirja Luomaniemen suhteesta veteen ja kilpailuun.
Lehtisen elokuvassa Sirja jatkaa ikuista matkaansa vedessä. Elokuva on mainio vertauskuva digitalisoinnin leviämisestä elokuvien tuotantoketjuun ja teattereihin. On kuin tehtäisiin ikuista matkaa eikä oikein saavuta koskaan perille.