HS: Ricardo Duarte nou­se­mas­sa AC Oulun vas­tuu­ve­tä­jäk­si Jyrki Aholan jälkeen

Televisio: Pa­ra­tii­si-tv-sar­jan toi­sel­la tuo­tan­to­kau­del­la Oulu näyttää myös va­loi­sat kas­von­sa

Digi ei syönyt filmiä, har­ras­tus on jopa li­sään­ty­nyt

Digikameroiden yleistymisen ja kännykkäkameroiden paranemisen otaksuttiin lopettavan filmille kuvaamisen kokonaan.

Miida Sammale tuli Kameraseuran kurssille oppimaan tekniikkaa. Häntä neuvoo Markku Kuuselo.
Miida Sammale tuli Kameraseuran kurssille oppimaan tekniikkaa. Häntä neuvoo Markku Kuuselo.
Kuva: Jukka Leinonen

Digikameroiden yleistymisen ja kännykkäkameroiden paranemisen otaksuttiin lopettavan filmille kuvaamisen kokonaan.

Nyt on jo havaittavissa, että filmikuvaus elää uutta nousua.

– Sekin kertoo jotain, että jo kerran tehtaansa sulkenut italialainen filmivalmistaja Ferrania on avaamassa tehdastaan uudelleen. Nyt takana on japanilainen Fuji, joten entisiä merkkiin liittyneitä laatuongelmia tuskin on. Keski-Euroopassa vanhat kamerat on löydetty uudelleen, Foto Myllyn valokuvaaja Petri Parkkonen sanoo.

Oulussakin filmejä myydään yhä enemmän.

– Asiakkaita on kahdenlaisia: kokeneet kuvaajat, jotka eivät koskaan ole luopuneet filmikuvauksesta ja toisaalta uudet, nuorehkot asiakkaat. Joku on löytänyt piirongin kätköistä isovanhempien kameran tai ostanut netistä laadukkaan käytetyn järjestelmäkameran, Parkkonen sanoo.


Kuvien käsittely
on helpottunut, sekin innostaa filmikuvaukseen.

– Skannatun kuvan voi viimeistellä tietokoneella, mikä helpottaa olennaisesti. Photoshopissa ja muissa kuvankäsittelyohjelmissa tehdään ihan samoja asioita kuin ennen pimiössä.

– Mutta maaginen ahaa-elämys, kun kuva hahmottuu paperille kehitteessä, se kiehtoo. Ja moni sanoo, että on tullut digiähky: halutaan taas käsin kosketeltavia paperikuvia. Usein tosin luullaan, ettei filmejä ja muita materiaaleja ole enää saatavissa, Parkkonen kertoo.

Oulun Kuvan kauppias Anja Ruotsi sanoo, että filmejä ja pimiömateriaaleja myydään tasaiseen tahtiin.

– Parhaat vuodet ovat luonnollisesti ohitse, enkä suoraan sanottuna oikein usko filmikuvauksen uuteen tulemiseen, vaikka filmikuvausta harrastetaankin yhä aika lailla. Koska filmejä myydään vähemmän, niiden hinnat ovat nousseet 10–15 prosenttia parhaista ajoista, ei kuitenkaan kovin paljon.

Tyypillinen filmikuvaaja kuvaa värinegatiivifilmille, kehityttää ja skannauttaa filmin liikkeessä. Digitoiduista kuvista on sitten helppo tehdä kuvakirjoja.

– Mustavalkokuvausta harrastava on yleensä 20–30-vuotias, joka tykkää tehdä kuvansa itse. Jonkin verran kouluissa on valokuvausta: joillakin kuvaamataidon opettajilla on useita innostuneita oppilaita, jotka haluavat tehdä itse kuvia.

Filmejä ja pimiötarvikkeita on edelleen tarjolla hyvin.

Sekä väri- että mustavalkofilmejä kehitetään edelleen Oulussa. Diafilmien kehitys on niin vähäistä, ettei se kannata.

– Filmikuvaus tarvitsisi kunnon retrobuumin. Jos vaikka joku julkkis alkaisi höpöttää asian puolesta. Hyviä kameroita kyllä on lähes joka perheen kaapissa, Anja Ruotsi sanoo.


Myös Oulun Kameraseurassa
tiedetään, että pimiökursseja kannattaa järjestää.

– Aina niille on tulijoita, syksyllä järjestämme kurssin jälleen. Moni haluaa kuitenkin mennä valokuvausharrastuksessaan aivan perusteisiin saakka, Kameraseuran varapuheenjohtaja Markku Kuuselo sanoo.

Kameraseurassa on satakunta jäsentä.

– On hyvä, että yhä nuorempia tulee koko ajan mukaan seuran toimintaan.