Finnairin lento kymmenen vuotta sitten osui Lontoon ylle juuri silloin, kun Walesin prinsessaa saatettiin hautaan. Näky koneesta oli hämmentävä: Lontoo on kuin kuhiseva muurahaispesä, mutta miljoonakaupunki oli täysin eloton kuin neutronipommin jäljiltä. Ihmiset istuivat neljän seinän sisällä nenä kiinni tv-ruudussa. Vain Whitehallissa näkyi liikettä. Hautajaiskulkue eteni siellä hitaasti kohti määränpäätään. Kulkureitti oli täynnä ihmisiä. Kaikki muut kadut loistivat tyhjyyttään.
Brittien ja maailman tunnekuohu kymmenen vuotta sitten saavutti käsittämättömät mittasuhteet, joita tyhjä Lontoo ja Kensingtonin palatsin edustalle syntynyt valtava kukkameri ilmensivät. Ihmiset itkivät ja surivat kaikilla mantereilla kuningashuoneeseen naitua tavallista perhetyttöä, jonka elämä katkesi traagisesti.
Terho Pursiainen pelkisti Seurassa viisi vuotta myöhemmin oivasti maailman tunnot kirjoittamalla: "Ihmisillä on yhä vähemmän todellista kosketusta lihaa ja verta oleviin ihmisiin, mutta heillä on tarve kokea yhteisiä tunteita. Voin aivan hyvin kuvitella median virtuaalitodellisuudessa elävän ihmisen, jonka ainoa tapa surra kunnolla on surra kuollutta Dianaa, jota hän ei ole ikinä nähnyt eikä koskettanut."
Dianasta sanottiin lähes kaikki kymmenen vuotta sitten, mutta samoja asioita vatvotaan taas uudelleen, tosin ilman vastaavaa tunnelatausta ja faktojen pohjalta.
Diana muutti kuollessaan maailmaa ja Britannian kuningashuonetta, mutta silti kiistattomaksi tosiasiaksi on vahvistunut se, että hän antoi uhrinsa, itsensä, turhaan ja juuri niin viheliäisissä oloissa kuin pian kuoleman jälkeen näytti. Dianan veli, Spencerin jaarli syytti 31.8.1997 sisarensa kuolemasta mediaa näin:
"- - olen aina uskonut, että lehdistö tappaisi hänet lopulta. - - Jokaisella omistajalla ja toimittajalla, jonka julkaisu on maksanut Dianasta otetuista tunkeilevista ja häntä hyväksikäyttävistä kuvista sekä on rohkaissut ahneita ja armoa tuntemattomia yksilöitä riskeeraamaan kaiken Dianan kuvien vuoksi, on kädet veressä tänään."
Jaarli esitti katkeran syytöksensä oletettuaan, että ahdistelevat paparazzit aiheuttivat Dianan kuoleman. Pian saimme kuitenkin tietää, että Dianan ja Dodi Al-Fayedin autonkuljettaja Henri Paul ajoi onnettomuusautoa viinan ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Hänellä oli alkoholia veressä kolme kertaa yli sallitun rajan.
Paparazzit jahtasivat säälimättä Dianaa, mutta hänet surmasi rattijuoppo rysäyttämällä ylinopeudella luksus-Mercedeksen tunnelin pylvääseen Pariisin yössä. Se on nyt täysin selvää, mutta ihmisille tuottaa yhä vaikeuksia hyväksyä sitä, että heidän ikoninsa elämä päättyi noin, ilman suurta tarkoitusta. Merkkejä salaliitosta ei ole löytynyt eikä todisteita siitä, että kuningashuoneella olisi ollut jotain tekemistä Dianan kuoleman kanssa.
Dianan kuoleman todellinen syy ei silti oikeuta paparazzeja pesemään käsiään. Tiedotusvälineillä on demokratiassa yleviä tehtäviä, mutta niihin eivät kuulu härskit yksityisyyden murtamisyritykset kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Paparazzeja motivoi tarve saada tunnettujen ihmisten yksityiselämästä kuvia, jotka hätkähdyttävät koko maailmaa. Sellainen namupala oli heillä etsimessä myös kymmenen vuotta sitten Pariisissa: kohuprinsessa ja hänen nuori, rikas arabimiesystävänsä.
Windsorit pääsivät dramaattisesti eroon Dianasta, jonka he olivat kokeneet kiusankappaleekseen tämän oikuttelun ja hovia uhanneen huikean kansansuosion takia. Mutta Diana ei ole jättänyt kuningasperhettä rauhaan vieläkään. Dianan kuolemasta on kulunut jo kymmenen vuotta, ja Charles on saanut Camillansa mutta kruunu puuttuu häneltä yhä.
Saako Charles kruunua lainkaan vai siirtyykö se prinssi Williamille, joka on kuin ilmetty äitinsä? Williamissa on dianamaista ujoutta, karismaa ja viehätysvoimaa. Diana osoitti eläessään ja etenkin kuollessaan, että kyky tehdä vaikutus voi merkitä enemmän mediayhteiskunnassa kuin perinnöllinen oikeus kruunuun. Charlesilta puuttuu taito voittaa paikka brittien sydämestä. Hänen ennusteensa kruununperimyksen osalta on huono.
Diana oli epätoivossaan kostonhaluinen persoona. Hän kosti miehensä suhteen Camilla Parker Bowlesiin lukuisilla syrjähypyillään ja kertomalla televisiossa hämmentäviä yksityiskohtia miehestään, kuningasperheestä ja tuskastaan. Mutta hän ei jäänyt vain hetken tunnekuohun aikaansaamaksi tähdenlennoksi, vaan hänen vaikutuksensa tuntuu yhä. Media pitää hänet ihmisten mielissä. Juuri sellaista pysyvää asemaa hän janosi, ja sen voi nähdä myös hänen kostonsa jatkumona.