Mikko Niskasen synkkääkin synkempää elokuvaa Kahdeksan surmanluotia ei ihan ensimmäiseksi yhdistä suomalaiseen raskaaseen rockiin, vaikka molemmissa tummia sävyjä runsaasti viljelläänkin. Diabloa Kahdeksan surmanluotia kuitenkin innoitti Icaros-albumin tekemisessä.
Diablo-pomo Rainer Nygård kertoo ihastelleensa Kahdeksan surmanluotia -elokuvaa pian jo kolmen vuosikymmenen ajan.
"Se on niin uskomattoman synkkää touhua. Välillä tosin keitetään pontikkaa ja vähän aikaa on olevinaan niin hauskaa, mutta seuraava päivä onkin sitten vielä synkempi kuin sitä edeltäneet, Nygård kuvailee.
Rainer Nydård sanoo jo joutuneensa vastaamaan kysymykseen, mitä tekemistä siipiveikolla nimeltä Ikaros on Kahdeksan surmanluodin kanssa.
"Ja siihen olen vastannut, että ei yhtään mitään", Nygård nauraa.
"Tai toisaalta: onhan niissä kummassakin tavallaan teemana vanha sanonta: joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa", Nygård runoilee.
Tositapahtumiin perustuvan Kahdeksan surmanluotia -elokuvan päähenkilö päätyi vankilaan ammuttuaan neljä poliisia. Kreikkalaisen mytologian Ikaros puolestaan ei uskonut, että liian lähellä aurinkoa ei passaa lennellä. Mutta lentelipähän vaan ja tuli lopulta alas kuin kivi.
Täällä Pohjantähden alla
1970-luvun alussa valmistunut Kahdeksan surmanluotia sopii valmistusajankohtansa puolesta erinomaisesti Nygårdille. Diablon solisti kun tunnetaan kovana Urho Kekkosen ajan kannattajana.
"Silloin olivat asiat jotenkin kohdallaan", Nygård kiteyttää.
Kun Diablo Kahdeksan surmanluodin myötä on saanut pään avattua, miten olisi klassikoiden kanssa peuhaamisen jatkona siirtyminen Väinö Linnaan? Raskaan rockin teemalevyt teoksista Tuntematon sotilas ja Täällä pohjantähden alla.
"Niin hieno teos kuin Tuntematon sotilas onkin, niin minua eivät nämä sotahommat pahemmin kiinnosta. Jos alkaisi tehdä jotain Tuntemattomasta sotilaasta, olisi vaara lipsahtaa kuulostamaan väärällä tavalla isänmaalliselta. Vaikka minä isänmaallinen olenkin, niin fanaattinen en ole."
"Täällä Pohjantähden alla tuntuisi paljon Tuntematonta sotilasta paremmalta vaihtoehdolta. Elokuvan olen nähnyt, mutta kirja on vielä lukematta. Nyt hankin sen ja luen lähiaikoina. Olen muuten aika nopea lukija", Nygård huomauttaa.
Ei saa ampua puskista
Rainer Nygård tunnetaan myös siitä, että hän on kotimaisen murtomaahiihdon vankkumaton kannattaja ja ihailija, varsinkin Juha Miedon ihailija. Nygård on siis raskaan rockin eturivin muusikoksi melkoisen outo lintu. Viime aikoina suomalaista hiihtoa on jälleen koeteltu monen sortin huhuilla vippaskonstien käytöstä.
"Kun en niistä asioista mitään tiedä, niin minun on turha niistä mitään sanoakaan."
"Mutta sen verran voin sanoa, että mielestäni Marjo Matikaista on kohdeltu raukkamaisesti, ammuttu puskista. Ei voi heitellä epäilyjä ja syytöksiä ilman, että on myös valmis saman tien seisomaan sanojensa takana", Nygård puhisee.
Diablon nousujohteinen ura sai kruunukseen Mimic 47 -albumin nousun listakärkeen kaksi vuotta sitten. Toiveissa on, että Icaros pystyy samaan.
"Uskon sen pystyvän. Edellisestä levystämme pitäneet pitävät varmasti tästäkin albumista. Luulenpa, että saamme vielä muutaman uudenkin kuuntelijan."