Filosofian tohtori, europarlamentaarikko Lasse Lehtinen (sd.) pitää Venäjän entisen Suomen-suurlähettiläs Juri Derjabinin kritiikkiä kirjastaan "Kansakunnan sijaiskärsijät" yhtenä esimerkkinä presidentti Vladimir Putinin Venäjän kehityssuunnasta.
"Putinin Venäjä on mennyt takaisin vanhaan tulkintaan, että Suomi aloitti talvisodan, ja Baltian maat anoivat pääsyä Neuvostoliiton kansojen perheeseen", Lehtinen heittää.
Oulussa maanantai-iltana dosentti Hannu Rautkallion kanssa kirjoittamastaan kirjasta esitelmöineen Lehtisen mielestä Putinin Venäjä on kulkenut kauas presidentti Boris Jeltsinin ajoista, jolloin Venäjän presidentti pyysi anteeksi Suomelta Neuvostoliiton julmuuksia.
"Jeltsin myönsi, että Neuvostoliitto on ollut paha Suomelle. Nyt nämä sanat on otettu takaisin", Lehtinen sanoo.
Neuvostolasit
taas käytössä
Lehtisen mielestä Kalevassa viikonvaihteessa julkaistussa Derjabinin tekstissä on paljon samaa Putinin linjausten kanssa. "Derjabin katsoo neuvostolasein tuota historian vaihetta", hän toteaa.
Lehtinen tietää, että Putinin Venäjällä on kiristetty tutkijoiden pääsyä arkistoihin. Muina esimerkkeinä tiukentuneesta linjasta tutkija kertoo, että Neuvostoliiton aikainen kansallishymni on otettu uudelleen käyttöön, muitakin symboleja on kaivettu esiin.
"Ja jos uusi Venäjä ei pysty myöntämään, että Mainilan laukaukset ammuttiin Neuvostoliiton puolelta, ollaan melkein nollapisteessä maittemme välisen historian tutkimisessa ", Lehtinen manaa.
Juri Komissarov-nimimerkistä tunnettu Derjabin kirjoitti mm., että sotasyyllisiksi tuomittujen tuomioiden mitätöinti olisi yhtä kuin irrottautuminen Pariisin rauhansopimuksesta.
Derjanin muistuttaa, että suomalaispolitiikkojen rangaistusten muoto ja ehdot olivat huomattavasti lievemmät kuin muiden Saksan rinnalla sotaan osallistuneiden.
Derjabinin mielestä jatkosota oli tarpeeton. Lehtinen on toista mieltä. "Jos Suomi ei ollut tahdoton ajopuu, niin se oli koskivene, jota virta vei vinhasti Saksan syliin, koska painostus Neuvostoliitosta oli niin kovaa."
Lasse Lehtinen kertoo, että välirauhan aikanakin Suomelle kerrottiin, mitä saa tehdä ja ketä ei saa valita presidentiksi. "Kyllä suomalaiset osasivat lukea, että uusi yhteenotto on tulossa."
Kekkonen koko ajan
askeleen edellä
Lehtisen ja Rautkallion kirjassa tuotiin esille se, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kotimaisuusaste oli uskottua korkeampi, ja että oikeusministeri Urho Kekkosen osuus asiassa oli merkittävä.
Lasse Lehtinen hoksauttaa historian kuluttajia siitä, että kirjojen sivuilla "äijät näyttävät samannäköisiltä kun niitä nyt katsoo, mutta tosiasiassa näin ei ollut".
Kekkonen oli 45-vuotias ja Paasikivi jo 75-vuotias. "Kekkonen oli parhaassa voimissaan, jaksoi pörrätä ja pyöriä Helsingin yössä, hotelli Tornissa ja joka paikassa. Paasikivi sen sijaan oli aika huonossa kunnossa, joka istui konttorilla ja oli paljolti sen tiedon varassa, jota hänelle kannettiin."
Lehtinen huomasi papereita ja päivämääriä vertaamalla, että Kekkonen oli yleensä pari vuorokautta edellä kaikissa tiedoissa.
Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu. Lasse Lehtinen odottaa mielenkiinnolla marraskuun 21. päivänä Säätytalolla pidettävää sotasyyllisyysseminaaria, jossa on läsnä liuta tohtoreita ja tutkijoita. Paikalle on pyydetty puheenvuoro myös Juri Derjabinilta.
Juri Derjabinin teksti julkaistiin Viikko-Kalevassa 5. päivä marraskuuta.