Kun Slovakian romaneja edellisen kerran tuli Suomeen vuonna 1999, uutinen sai naurettavat mittasuhteet myös Oulun seudulla. Harvaanasutussa kaupunginosassa levisi tieto, että slovakit ovat yöpyneet autiotalossa ja vieneet retkensä päätteeksi sen naapurustosta perämoottorin ja narulla kuivuneet pyykit. Sana kulki nopeasti, ja ovet lukittiin.
Kesäillassa joku viimein keksi soittaa poliisille, oliko Slovakian romaneja ihan oikeasti ollut liikkeellä. Varmistusta ei tullut, mutta käsitys siitä, että "niiden" matkaan kyllä tarttuu tavaroita, viestitettiin selvästi.
Keskustelu pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden puolesta ja vastaan muuttuu aina ennen pitkää kiivailuksi. Järkevän puntaroinnin sijaan mielikuvat lentelevät. Näin myös eduskunnassa ulkomaalaislain käsittelyssä. Jako kahteen tuli selväksi: toisille on tärkeää taata turvapaikkaa hakevien oikeudet, toisille on ensisijaista estää maahan mahdollisesti vääryydellä pyrkivien aikeet. 37 äänestystä kertoo sekin paljon.
Kun Slovakian romani kertoi Helsingin Sanomissa, että poliisi oli hakannut häntä slovakialaisen pikkukaupungin poliisiasemalla vuosi sitten koko yön ja Suomessa kidutettujen kuntoutuskeskuksen lääkäri totesi, ettei kertomuksen ja vammojen välillä ole ristiriitaa, tiesivät kansan syvät rivit, että romani valehtelee.
Näin käy turhan usein, kun meillä kirjoitetaan ulkomaalaisista. Kun somaleja saapui 1980-luvun lopulla Suomeen, palaute lehtijutuista oli taattu. Pakolaismyönteiset jutut tiesivät kirjeitä ja puhelinsoittoja, joiden lauseita ei maksa vaivaa enää kerrata. Niiden sävy oli monesti myös uhkaava. Myös toinen osapuoli luki juttuja suurennuslasin kanssa löytääkseen rasistisen ilmaisun.
Miksiköhän huonosta kohtelusta tai väkivallasta ilmoittanut ulkomaalainen on aina väärässä? Miksi on niin vaikea uskoa esimerkiksi juuri Slovakian poliisin väkivaltaisuuteen, kun kansainväliset järjestöt ovat kiinnittäneet asiaan huomiota jo vuosia?
Niin, tuo kaikki on tullut ikävän lähelle, mutta tällainen tämä yhteinen Eurooppamme nyt on. Slovakia on kahden viikon kuluttua uusi EU-maa, vaikka siellä on selvä ihmisoikeusongelma.
Poliisi käyttää pamppuja Euroopan reunamilla paikoin toiseen malliin kuin pohjoismaissa on totuttu. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea on raportoinut vuonna 2000 tehdyltä tarkastusmatkaltaan, että patukoiden lisäksi Slovakian poliisi käyttää apunaan nyrkkejä ja poliisikoiria. Poliisin kovien otteiden uhriksi joutuneiden on turha valittaa kohtelustaan, koska kukaan ei tutki, onko uhrien väitteissä perää.
YK:n alainen vastaava ryhmä kävi Slovakiassa vuosi Euroopan neuvoston ryhmän jälkeen, eikä sillä ollut yhtään parempia uutisia kerrottavanaan. Se oli huolissaan väitteistä, joiden mukaan poliisi osallistuu itsekin romaneja vastaan suunnattuihin välivaltaisuuksiin.
Ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä on käytetty termiä turvalliseksi luokiteltu maa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin korostanut, ettei hakemuksia pidä ratkaista pelkästään alkuperämaan yleisen tilanteen perusteella.
Miten voimme olla varmoja siitä, että jokainen tietyn maan kansalainen saa oikeudenmukaisen kohtelun maan joka kolkassa kaikissa tilanteissa jokaiselta viranomaiselta rodusta tai uskonnosta tai poliittisesta suuntauksestaan riippumatta? Vastaus on: emme mitenkään.