Demokratiakehitys maailmassa on pysähtynyt, kertoo YK:n kehitysohjelman UNDP:n julkistama Inhimillisen kehityksen vuosiraportti.
Vielä 1980-90-luvuilla demokratiakehitys oli voimakasta ja useat valtiot siirtyivät monipuoluejärjestelmään ja lisäsivät kansalaisten oikeuksia ja vapauksia. Sittemmin autoritäärinen hallinto on kuitenkin palannut vallankahvaan monissa maissa.
UNDP:n mielestä demokratian vahvistaminen olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, sillä epädemokraattisissa maissa taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ovat heikkoja, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämä taas on kasvattanut kuilua demokraattisten ja epädemokraattisten maiden välillä.
"Demokratiaa pitää edistää, koska sen puuttuminen asettaa sekä inhimillisen kehityksen että ihmisten turvallisuuden uhatuksi", uskoi Helsingissä vieraillut UNDP:n Ukrainan toimiston päällikkö Douglas Gardner.
UNDP:n mielestä poliittista ulottuvuutta ei tulisikaan kehitysavussa unohtaa ja keskittyä pelkästään talouden ja sosiaalisten olojen kehittämiseen. Suomi saa tässä kysymyksessä kohtuullisen puhtaat paperit, sillä Suomen kehitysavusta noin kolmannes suunnataan vuosittain demokratian tukemiseen.
Kansallisen tason lisäksi UNDP kaipaa lisää demokraattisuutta maailmanlaajuiseen päätöksentekoon.
Ongelma on siinä, että rikkailla mailla on globaaleissa organisaatioissa eniten valtaa, olipa kyse YK:sta, Maailmanpankista tai Kansainvälisestä valuuttarahastosta. Kuten raportin päätoimittaja Sakiko Fukuda-Parr sanoo, globaali talouden integraatio ei ole synnyttänyt globaalia moniarvoisuutta.
Demokratiaa
ei voi tuoda
Raportin tilastot osoittavat, ettei demokratian yleistyminen ole luonnonlaki. Vuoden 1980 jälkeen 81 maata on tosin siirtynyt demokraattiseen hallintoon, mutta näistä maista vain 47 on täysin demokraattisia. Pelkästään vuoden 1989 jälkeen armeija on kaapannut vallan kolmessatoista Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa.
UNDP:n mukaan valtioista ei kuitenkaan voi väkisin tehdä demokraattisia eikä yhdessä maassa hyväksi havaittua systeemiä siirtää sellaisenaan toiselle puolen maapalloa.
"Jokaisen valtion täytyy löytää oma tiensä kohti demokratiaa. Demokratia ei ole vientituote, vaan se on luotava paikan päällä", Gardner muistutti.
Uutena uhkakuvana demokratian etenemiselle vuosiraportti mainitsee terrorismin vastaisen sodan. UNDP:n mielestä sotaa ei saa käyttää tekosyynä ihmisoikeuksien polkemiselle tai demokratiakehityksen hidastamiselle.
Douglas Gardnerin mielestä terrorismisota ja ihmisoikeudet eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään, vaan kyse on siitä, millä keinoin terrorismia torjutaan.
"On havaittavissa kaksi erilaista suuntausta. Toinen on kova linja eli sotatoimien käyttäminen, mikä on tähän asti ollut yleisempi, ja toinen on pehmeämpi tapa eli kehitysavun ja demokratian tukemisen avulla käytävä taistelu. Mielestäni pehmeämpien otteiden käyttö on kasvussa", Gardner uskoi.
Vuosituhattavoitteet
jäävät saavuttamatta
Tämänvuotinen raportti mittaa myös, miten valtiot ovat onnistuneet ns. vuosituhattavoitteiden saavuttamisen suhteen. Kaksi vuotta sitten YK:n vuosituhatkokouksessa asetettiin useita vuoteen 2015 ulottuvia tavoitteita, kuten äärimmäisen köyhyyden ja nälänhätää kärsivien ihmisten määrän puolittaminen sekä hivin leviämisen ehkäiseminen. 189 valtiota lupautui osallistumaan työhön.
Raportin mukaan tavoitteet jäävät suurelta osin saavuttamatta. Vain 55 maata saavuttaa edes kolmasosan tavoitteista. Erityisen vaikeaa on köyhyyden vähentäminen, sillä peräti 130 maata ei pysty puolittamaan köyhyyttä sovittuun aikarajaan mennessä. Huolestuttavin tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Koulutuksen suhteen on onnistuttu hieman paremmin. Nykyvauhdilla 51 maata pystyy tarjoamaan kaikille peruskouluikäisille koulutuksen vuoteen 2015 mennessä. Tässä onnistuu esimerkiksi köyhä Benin, jonka bkt on vain 990 euroa asukasta kohden. Suomen bkt on 24 996 euroa.
UNDP uskoo kuitenkin yhä, että tavoitteet voidaan saavuttaa, mutta se edellyttää maailman johtajilta ryhtymistä tositoimiin.