Vladimir Putin on ollut vallassa reilut viisi vuotta. Ne ovat olleet pitkiä vuosia, niin paljon on itäisessä naapurimaassamme tapahtunut.
Helsingin yliopiston Venäjä-tutkija Ilmari Susiluoto muistuttaa, että kun Putin astui remmiin vuosituhannen vaihteessa, oli valtakunta anarkian ja hajoamisen partaalla.
"Joillakin alueilla alettiin painamaan jopa omaa rahaa, kuvernöörit käyttäytyivät kuin ruhtinaat tai pajarit", Susiluoto luettelee.
Putin ryhtyi oitis kokoilemaan naruja yhteen. Keskushallintoa ryhdyttiin vahvistamaan ja valtaa keskittämään. Keskeinen instrumentti oli presidentin hallinto, josta maan perustuslaki ei sano muuta kuin, että presidentillä on oikeus nimittää oma hallintonsa.
"Sen hän on toden totta tehnyt. Tämä hallinto sijaitsee entisessä keskuskomitean rakennuksessa, jossa on hiippareita yhtä paljon kuin entisessä NKP:n keskuskomitean sihteeristössä", Susiluoto kuvailee.
Lisäksi presidentin miehiä on pitkin laajaa Venäjän maata, jota ne valvovat pääasiassa presidentin ukaaseilla.
Oppositio katosi
Vladimir Putin hallitsee kansan valtakirjalla. Miksi hän on niin suosittu? Susiluodon mukaan venäläiset rakastavat vahvoja johtajia.
Kun venäläisiltä kysytään, haluavatko he lisää demokratiaa vai vakaan vallan, niin 90 prosenttia valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon.
"Putin on saanut aikaan tilanteen, jossa keskuksesta määrätään, että on yksi joukkue, joka on muiden yläpuolella. Tämä joukkue pystyy rökittämään kenet tahansa. Tämän takia (rikkaimman oligarkin) Mihail Hodorkovskin nitistäminen oli niin tärkeää. Kansa on tietysti hyvin iloinen kun rökitetään oligarkeja, juutalaisia ja hyvin rikkaita", Susiluoto naurahtaa.
Putinin vallan kasvaessa oppositio on kadonnut olemattomiin. Jeltsinin lähipiiriin kuuluneet länsimieliset liberaalit ovat pudonneet tyystin kuvasta. Parlamentissa eli duumassa Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä hallitsee lähes yksin. Kommunistit, Zhirinovskin liberaalidemokraatit ja kansallispatriootit muodostavat periaatteessa opposition, mutta todellisuudessa kukin niistä omista syistään lähinnä vain peesaa Putinin puolueen tekemisiä.
Uusin hanke opposition tarjoamiseksi venäläisäänestäjille on koota kansallismieliset puolueet yhteen Yhtenäisen Venäjän näennäiseksi vasemmistolaiseksi vaihtoehdoksi. Ajatus on, että syntyisi amerikkalaismallinen kaksipuoluejärjestelmä, mutta niin, että kumpikin puolue olisi Kremlin mieleen.
Putinilaista ohjailua
Putinilaisesta demokratiakäsityksestä malliesimerkki on uusi elin nimeltään yhteiskuntakamari. Putin perusti sen duuman kylkeen neuvonantajaelimeksi. Kamarin nimittää presidentti hyvin kirjavasta joukosta kansalaisryhmiä shakinpelaajista alkaen. Siis jonkinlainen kerhojen kerho.
Venäläistä demokratiamallia kutsuttiin vielä jokin aika sitten "ohjatuksi demokratiaksi". Viime aikoina on puhuttu enemmän "suvereenista demokratiasta".
"Idea on kuitenkin sama, eli että venäläinen demokratia poikkeaa länsimaisesta. Venäläisille on kuitenkin hyvin tärkeää, että sitä pidetään tasaveroisena läntisten demokratioiden kanssa. Venäläisistä on hyvin nöyryyttävää, kun heille sanotaan, ettei Venäjällä ole oikeaa demokratiaa", Ilmari Susiluoto selvittää.
Samalla tavalla venäläisiä ärsyttävät lännen vihjailut Anna Politkovskajan murhan tiimoilta. "Taas joudumme selittelemään ja taas ne vihjailevat meistä", Susiluoto kuvaa venäläisten tuntoja viime päivien ajalta.
Sota hyödyttää monia
Sananvapauden kohdalla ei tilanne Venäjällä ole kuitenkaan Susiluodon mielestä ihan niin huono kuin joskus annetaan ymmärtää. Televisio tosin on täydellisesti Kremlin kontrollissa, mutta lehdistön puolella poikkipuoliset mielipiteetkin pääsevät esiin.
Putinin käsikassarana mediamaailmassa ovat kaasumonopoli Gazprom ja muut valtiollisen energiajätit, jotka ovat ostaneet oligarkien omistamia tv-asemia ja lehtiä pois kuljeksimasta. Venäjällä on kuitenkin yhä yksittäisiä oppositiolehtiä ja isojen valtalehtien sisälläkin käydään vilkasta keskustelua. Sitä paitsi internet on Venäjällä hyvin suosittu ja ainakin toistaiseksi täysin vapaa, Susiluoto lisää.
Toimittajan ammatti voi olla Venäjällä vaarallinen, varsinkin jos on halua pistää nokkansa "vääriin paikkoihin". Maassa on paljon laitonta bisnestä asekaupasta alkaen ja niitä tutkimalla voi hengenlähtö olla lähellä.
Tämä ei Susiluodon mukaan koske pelkästään journalisteja vaan myös virkamiehiä, jotka ovat tekemisissä yksityistämisen, kaavoituksen tai omistuskysymysten kanssa. Pankkiirit olivat aikaisemmin palkkamurhaajien ykköskohteita, mutta sillä sektorilla on ollut hiljaisempaa sen jälkeen kun pankit saivat reviirijaon valmiiksi. Tosin vielä kuluneella viikollakin yksi pankinjohtaja tapettiin Moskovassa.
Venäjällä tieto kulkee kuta kuinkin vapaasti. Musta piste on Tshe-tshenian sota, johon Politkovskajan murhakin luultavasti liittyy.
Susiluoto ei tiedä yksityiskohtia Tshetshenian laittomuuksista, mutta arvelee, että ne liittyvät huoltoon ja tavaratoimituksiin. "Joku juna menee sivuraiteelle. Lähetetään avustustuksia, joita joita joku jakaa jollekulle. Siinä saa pestyä ja ujutettua rahoja ties minne. On tietysti myös suoranaisia öljyyn ja luonnonrikkauksiin liittyviä juttuja", Susiluoto kuvailee Politkovskajan pöyhimää hetteikköä.
Oligarkeilla yhä valtaa
Boris Jeltsinin valtakaudella Venäjää johti presidentti pienen miljardöörien kerhon kanssa. Puhuttiin "perheestä", jossa oli presidentin lisäksi Boris Berezovskin, Vladimir Gusinskin ja Mihail Hodorkovskin kaltaisia oligarkeja.
Putin on yrittänyt päästä tästä symbioosista pikku hiljaa irti, mutta oligarkit ovat yhä Kremlissä vallan käytävillä. Putinin kaudella oligarkeille on kuitenkin opetettu käyttäytymissääntöjä. Tärkein luku tässä oppiaineessa oli Hodorkovskin kurittaminen.
Susiluoto kertoo kuulleensa arvion, että Putin ja klaanit omistavat 40 prosenttia Venäjästä. "Se joka omistaa Venäjällä, aika pitkälle määrittää mitä siellä tehdään."
Hyvä esimerkki tästä on kaukaisen siperialaisen Tshukotkan kuvernööri Roman Abramovitsh. Tshukotkan ulkomaankauppa oli muutama vuosi sitten 50 000 dollaria. Venäjän rikkain mies Abramovitsh pystyy pyörittämään sitä taskurahoillaan.
Putinin ystävät Pietarin ajoilta ovat näkyvillä paikoilla valtion monopoleissa, ennen muuta Gazpromissa ja öljyn siirtoa hallinnoivassa Transneftissä.
Palkkiovirkoja riittää, sillä byrokratia on kaksinkertaistunut Venäjällä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Itse asiassa tästä byrokratiasta on tullut kehityksen jarru, sillä kun pitäisi viedä markkinataloutta eteenpäin, on tämä virkamiesarmeija ojentelemassa kaikkialla käsiään. Uuden yrityksen perustaminen vaatii Venäjällä 20-30 leimaa ja yhtä moneen paikkaan pitäisi maksaa rahalahjuksia, Susiluoto selvittää.
Tästä syystä ei Venäjälle ole myöskään tapahtunut suurta ulkomaisen pääoman ryntäystä Moskovaa ja Pietaria lukuunottamatta.
Mustatukat tulevat
Putinin kautta on värittänyt välien selvittely lähinaapureiden kanssa. Tuorein tapaus on Georgia, mutta muutkin samalla ilmansuunnalla sijaitsevat uudet valtiot ja Venäjään kuuluvat alueet ovat olleet tapetilla.
Venäjän kannalta Kaukasia ja Keski-Aasia ovat repeämässä kokonaan irti. "Tämä on kulttuurinen juttu: nissä on islam, erilaiset kielet ja erilaiset tavat. Neuvostoliitossa oli vielä yhteinen ideologia - marxismi-leninismi ja veljelliset ajatusrakennelmat - mutta Venäjällä ei ole enää mitään vastaavaa", Susiluoto muistuttaa.
Kaukasialaisten ja Keski-Aasiasta kotoisin olevien kanssa riittää ongelmia Venäjän sisälläkin. Kun Mihail Gorbatshov vapautti niin sanotun henkilökohtaisen työn, lähtivät georgialaiset, tshetsheenit ja muut etelän asukkaat liikkeelle. Näille venäläisten "mustatukiksi" haukkumille ihmisille suku tai klaani on tärkeä, eikä aikaakaan kun joku suku otti Moskovan torit haltuunsa.
"Kun näin tapahtui ympäri Venäjän, syntyi sosiaalinen ongelma. Näillä muuttajilla oli enemmän liikemiessilmää, he perustivat ravintoloita, ottivat kasinoita haltuunsa. Ne olivat sellaisia pisteitä, jotka näkyivät ympäristössään. Kun samaan aikaan kansa oli köyhä, etsi se syntipukkeja. Niitä löytyi kaukasialaisista", Susiluoto ruotii Kontupohjan mellakoiden kaltaisia rotuyhteenottoja.