Kolumni

Demokratiaa puolustetaan parhaiten sitä syventämällä

Berliinin muuri murtui 30 vuotta sitten. Sen jälkeen demokratian tila on heikentynyt.

-
Kuva: Herkko Eskelinen

Berliinin muuri murtui 30 vuotta sitten. Sen jälkeen demokratian tila on heikentynyt. Maailma on täynnä entistä autoritaarisempia hallintoja, ja populistiset mielenliikkeet heiluttavat politiikkaa. Myös demokratian ja talouden kasvun välinen kytkös on heikentynyt, ellei katkennut kokonaan. Reaalisosialismin epäonnistumisen jälkeen näytti siltä, että demokratia ja kasvava talous kulkisivat käsi kädessä. Nopeimman kasvun maat ovat lähes poikkeuksetta demokraattisiin vapausoikeuksiin piittaamattomasti suhtautuvia.

Tilanteeseen voi reagoida hyvinkin erilaisin tavoin. Reaktiot riippuvat ennen kaikkea siitä, miten demokratia ymmärretään. Kysymys demokratian merkityksestä onkin aikamme ydinkysymyksiä.

Vallitseva demokratian malli on niin vakiintunut, että sitä on vaivatonta ajatella demokratian koko sisältönä. On kuitenkin selvää, että antiikin Kreikan kaupunkivaltioista asti demokraattinen politiikka on saanut ja voi saada edelleen hyvinkin erilaisia muotoja. Samoin on hyvin eri asia, ajatellaanko itse demokratian vai yhden demokratiamallin olevan vaikeuksissa.

1990-luvulta asti maailmaa hallinneen yhteiskuntamallin ytimessä on paitsi muodollisten demokratian instituutioiden suojeleminen, paradoksaalisesti myös demokraattisen politiikan toimintakentän kaventaminen. ”Demokratian voitto” tuotti erityisesti pyrkimyksiä suojata talouden ohjaamista politiikalta.

Talouspolitiikassa korostui asiantuntijavalta. Demokraattisen muutoksen mahdollisuutta rajoitettiin kehysbudjetoinnin ja politiikan tekemisen reunaehdoilla. Keskuspankkeja eristettiin demokraattiselta hallinnalta. Kauppa- ja investointisopimukset rajoittivat politiikan toimintatilaa. Hyveeksi nousi ”ennakoitava sääntely-ympäristö” eli etukäteen sidottu politiikka.

Monet tutkijat ovat toistuvasti esittäneet huolta siitä, että talouden ohjaamisen ja asiantuntijavallan demokratialle jättämä tila kaventui liian ahtaaksi. On yksi asia päästä äänestämään ja kokonaan toinen asia nähdä demokraattisen politiikan muuttavan ympäröivää todellisuutta. Toistuva kokemus erityisesti talouden globalisaation vauhdikkaimpina vuosina oli, ettei demokraattisella politiikalla tuntunut voivan vaikuttaa yhteiskunnan kehityssuuntaan.

Demokratian kriisin ei tällöin tulisi tulla yllätyksenä. Jotta demokratia näyttäisi puolustamisen arvoiselta, ihmisten on saatava aitoja kokemuksia siitä, että demokraattinen politiikka ohjaa ja tarvittaessa muuttaa yhteiskunnallista todellisuutta. Muuten suosiotaan lisäävät tahot, jotka pyrkivät tekemään politiikasta näyttävimmän spektaakkelin. Populismin polttoainetta on nimenomaan kyynistyminen nykydemokratian mahdollisuuksiin.

Demokratia assosioidaan vapauteen, erotuksena diktatuureista. Ajatustavan ongelma on, että se vaikeuttaa näkemästä demokratian puutteita ”kotona”. Keskeinen kysymys onkin, ajatellaanko demokratian olevan yhtä kuin sen nykyinen muoto vai nähdäänkö se ihanteena, jota ei ole vielä saavutettu.

Erityisesti kun Kiinan kaltaiset epädemokraattiset valtiot näyttävät onnistuvan talouden saralla entistä paremmin, demokratian oikeutukseksi ei riitä liberaalidemokraattisen kapitalismin ylivertaisuus suhteessa vanhoihin suunnitelmatalouksiin. Demokratian on osoitettava paremmuutensa nimenomaan korostamalla ihanteitaan.

Demokratian ihanne perustuu tasa-arvoon ja osallisuuteen. Jokaisella ihmisellä on samanpainoinen ääni ja yhteiskunnallista tulevaisuutta määrää vain ja ainoastaan kansan tahto. Kaikki äänet pääsevät esille, koska poliittisen vallan perusteena on ihmisyys ilman lisämääreitä. Yhteiskunnallinen tulevaisuus on avoin demokraattisessa prosessissa päätettäväksi.

Demokratiaa tällaisessa puhtaassa muodossa ei saavuteta välttämättä koskaan, mutta ilman ihanteen tunnistamista on nykytilaa vaikea kehittää. Jos demokratiaa ajatellaan ainoastaan muodollisten prosessien kautta, ihannetta ei päästä lausumaan ääneen. Demokratian tila näyttää kovasti erilaiselta, jos vaalien sijasta ajatellaan tasa-arvoisia mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan. Hallitussa todellisuudessa, vakaudessa ja ennakoitavuudessa on monesta näkökulmansa puolensa. Toimiva demokraattinen politiikka kuitenkin edellyttää toimintatilaa, eikä sitä ole ilman demokraattisen prosessin arvaamattomuuden sietämistä.

On myös tarpeen arvioida kriittisesti liberaalidemokraattisen kapitalismin käsitettä. Esimerkiksi suuryritysten tahtotilat ja demokratian ihanteet voivat olla jyrkässäkin ristiriidassa keskenään. Demokratiaa on uskallettava tarvittaessa puolustaa myös taloudellisten intressien kustannuksella. Vaikka tämä epäilemättä tuntuu nykyajassa uskaliaalta, demokratia voi todella vastata kriisiinsä vain syventymällä.

Teppo Eskelinen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Häneltä on ilmestynyt kirja Demokratia utopiana ja sen vastavoimat.