Eurooppa on yllättynyt siitä, että liberaalin demokratian arvoperusta on saanut kovia kolauksia kilpeensä lähinaapurustossa ja jopa EU:n sisällä.
EU-maa Unkari on lipumassa erilleen eurooppalaisesta aateperinnöstä. Pääministeri Viktor Orbán sanoi heinäkuussa, että Unkariin rakennetaan hänen johdollaan uutta ei-liberaalia valtiota, joka on valmis siirtymään pois Euroopan demokratian opinkappaleista.
Unkarista kuuluva puhe on huolestuttavaa. Orbán nimesi esikuvikseen Kiinan, Intian, Singaporen, Turkin ja Venäjän. Pääministerin mukaan ne menestyvät ilman länsimaisia vapauksia ja laajaa kansanvaltaa. Orbán haikailee aivan selvästi Turkin ja Venäjän imussa autoritaarista valtiokoneistoa, joka lemahtaa ilkeästi diktatuurille.
Demokratian vastainen virtaus alkoi kehittyä 2000-luvun puolivälissä. Syitä voi vain arvailla, mutta kehitys sai vauhtia 2008 alkaneesta finanssikriisistä. Kansallismielinen talouspolitiikka ja ”ohjattu” kansanvalta tuntuivat vaihtoehdoilta. Niiden varjolla on voitu rajoittaa myös kansalaisoikeuksia, mikä johtaa aina epädemokraattiseen yhteiskuntaan.
Kaikissa Orbánin mainitsemissa ihannevaltioissa on muutamia yhteisiä piirteitä, jotka eivät kuulu eurooppalaiseen ajatteluun.
Tiedotusvälineet on suurimmaksi osaksi alistettu vallanpitäjien äänitorveksi, hallitus esittää vaatimuksia oikeuslaitokselle, korruptio rehottaa ja vaalituloksia manipuloidaan. Opposition toiminta on tarkoin vartioitua.
Kaiken kruunaa ylimielinen hallitsija, joka korostaa kansallista erinomaisuutta ja katkoo hetken mielijohteesta suhteita kansainvälisiin kumppaneihinsa.
Länsimainen demokratia korostaa jatkuvan neuvottelun ja kumppanuuksien voimaa. Venäjän ja Turkin kaltaisten maiden hallinnot tarvitsevat vihan kohteita valtansa säilyttämiseen. Kansalle on myytävä ulkomainen uhka, jota vastaan hallitsija taistelee.
Siksi Venäjän presidentti Vladimir Putin on lietsonut Ukrainan kriisiä ja sanonut lännen uhkaavan perivenäläisiä arvoja. Turkin vastavalittu presidentti Recep Tayyip Erdogan on ilmoittanut, ettei enää puhu Yhdysvaltain presidentille. Orbán vihoittelee EU:lle.
Liberaalin demokratian suurin voimavara perustuu vapauskäsitteeseen, joka takaa yksilöille mahdollisimman laajan toiminnan. Valtiovallan ei saa rajoittaa ihmisten kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapauksia. Äänioikeus on laaja. Perustuslaki suojelee kansalaisoikeuksia ja yksilön vapautta kaikissa oloissa.
Kansalaiset pystyvät seuraamaan, että instituutiot toimivat laillisuusperiaatteiden ja yhdenvertaisuuden mukaan. Kansalaiset voivat tarvittaessa puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin.
Myös sanan pitää olla vapaa ja sensuroimaton. Kansalaisten tietotason laaja-alaisuus on yksi demokratian peruskivistä. Ilman riippumatonta tiedonvälitystä yhteiskuntamalli ei ole avoin.
Pääkirjoitus