Demokratia, demokratiaprosessi, demokratisointi: näinä aikoina Kiinan ylimmät johtajat, kiinalaiset tutkijat, älymystön edustajat ja journalistit tarjoilevat samaa käsitettä kaikilla mahdollisilla kastikkeilla.
Ne, jotka kannattavat vanhanaikaiseksi käynyttä oikeaoppisuutta, kauhistelevat talouden "kapitalistista tuuliajoa" ja paheksuvat äskettäin hyväksyttyä yksityisomistuslakia. Jotkut "liberaalit" puolestaan pahoittelevat sitä, että poliittiset uudistukset etenevät niin hitaasti.
Mutta mikä on oikea analyysi tästä puoluevaltiosta, jonka imartelijat korostavat sen olevan muuttumassa?
Kun Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy aloitti sunnuntaina ensimmäisen vierailunsa Kiinan kansantasavallassa, nämä kysymykset ovat erityisen ajankohtaisia. Sarkozy haluaa osoittaa, että hänen Kiinan politiikkansa on erilaista kuin edeltäjällään, mitä tulee ihmisoikeuksiin, tekijänoikeuksiin tai strategiseen tasapainoon Kiinan sotilaallisen vallan kasvaessa.
Lukuun ottamatta sivuun siirrettyjä uudistusmielisiä ja muutamaa toisinajattelijaa, joita ei ole vielä pantu vankilaan, kaikki Kiinassa ovat enemmän tai vähemmän yhtä mieltä siitä, että demokratia ei ole synonyymi sille, mitä sanalla tarkoitetaan lännessä.
Kyse on ehkä demokratiasta, mutta kuten vallalla oleva uskonkappale asian ilmaisee, "kiinalaisin ominaispiirtein". "Kiinalaistyyppinen sosialismi" on virallinen ilmaisu kuvaamaan järjestelmää, josta on tullut eräänlaista villiä kapitalismia sen jälkeen, kun Deng Xiaoping käynnisti talousuudistukset lähes 30 vuotta sitten.
Samalla tavalla demokratia, jota vallanpitäjät aikovat hahmotella epämääräisessä tulevaisuudessa, on väreiltään kiinalaista ja muistuttaa vahvasti globalisaatioon sopeutettua autoritarismia. Hetkellä, jolloin tiedon virtoja on vaikea hallita, jolloin maaseudulla purnataan ja tuloerot kasvavat, vallanpitäjät ymmärtävät, että heidän on tehtävä myönnytyksiä.
Siksi siis puhutaan demokratiasta. Kiinan kommunistipuolueen 17. kongressin avauspuheessaan puolueen pääsihteeri Hu Jintao mainitsi sanan 60 kertaa. Tammikuussa 2007 pääministeri Wen Jiabao sanoi kiertelemättä Davosin talousfoorumissa, että "ilman poliittisia uudistuksia taloudelliset uudistukset eivät tuota tulosta". Jotkut vähemmän viralliset lausunnot ovat yllätyksellisiä, vaikka ne jäävätkin kauaksi niistä rohkeista mittelöistä, joita käytiin Kiinan älymystöpiireissä ennen Tiananmenin liikehdintää.
"On virhe korostaa vain taloudellisia uudistuksia, ja uskoa, että poliittiset uudistukset voitaisiin jättää toistaiseksi sivuun", lausui Puoluekoulun opetuksesta vastaava Wan Guixiu vastikään.
Syyskuussa samaisen koulun julkaiseman Xuexi shi bao (Tutkimisen aika) -viikkolehden pääkirjoituksessa arvioitiin, että "demokraattinen talous tarvitsee demokraattista poliittista järjestelmää".
Lokakuussa 2006 julkaistussa kirjassa "Demokratia on hyvä asia", jonka on kirjoittanut maan ylintä johtoa lähellä oleva valtiotieteen tohtori Yu Keping, kehuttiin "kansanvaltaa" ja iloittiin siitä, että "kiinalaiset alkavat kannattaa uusia demokraattisia arvoja, etääntyä perinteisestä poliittisesta kulttuurista ja lähestyä nykyaikaa".
Herra Yu meni jopa niin pitkälle, että toivoi - ja tämä on keskeinen kysymys - että pian "puolue irtautuu valtiosta ja laista tulee puoluetta vahvempi".
Hän varoitti kuitenkin, että poliittiset uudistukset vaativat tietynasteista taloudellista kehitystä, ja ennen kaikkea uudistusten on tukeuduttava nykyisiin poliittisiin rakenteisiin sen sijaan, että luotaisiin uusia.
Kysymys on siis "lain vallan parantamisesta" - mikä ei suinkaan ole sama asia kuin oikeusvaltion takaaminen - mutta samalla varoitetaan kaikkia niitä, jotka saattaisivat harkita järjestelmän kyseenalaistamista.
Tämä on hinta vakaudesta, käsitteestä, joka on piinannut imperiumia jo pitkään.
Toistaiseksi yleinen äänioikeus toteutuu vain kylissä. Ainoa tällä hetkellä suunnitelmissa oleva demokratia on hanke sellaisen valintaprosessin luomiseksi, jossa kommunistisen puolueen jäsenet voisivat nimetä omat edustajansa.
Puolueen ulkopuolella muutamat pilottikokeilut tähtäävät kansalaisyhteiskunnan roolin kasvattamiseen ja sen osoittamiseen, että vallanpitäjät ottavat yksilöiden valitukset paremmin huomioon laajentamalla "kansalaisten edustusta".
Yleinen äänioikeus kylissä, edistys oikeuden alalla juridiikassa ja kaupankäynnissä sekä internetin räjähdysmäinen kasvu ovat saattaneet saada jotkut ajattelemaan, että demokratisoituminen seuraa luontaisesti tätä kehitystä.