Kun seurasi eurooppalaisten lehtien kirjoittelua ennen Italian parlamenttivaaleja, tuntui siltä, että italialaisille annettiin yleiseurooppalainen kehotus äänestää Silvio Berlusconi pois vallasta. Pisimmälle meni englantilainen viikkolehti The Economist, joka kannessaan vaati italian kielellä "Basta" eli jo riittää.
Samanlainen henki vallitsi Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan, kun Euroopassa toivottiin kiihkeästi George W. Bushin häviötä.
Luultavasti Italian sen paremmin kuin Yhdysvaltain vaalien kohdallakaan äänekkäillä eurooppalaisilla mielipiteillä ei ollut merkitystä. Näiden historian ja nykypäivän suurvaltojen äänestäjät kun eivät piittaa siitä, mitä maan rajojen ulkopuolella ajatellaan.
Lähimenneisyydestä löytyy kuitenkin esimerkki, jossa ulkomailta annetut äänestysohjeet vaikuttivat päinvastoin kuin oli tarkoitettu. Kurt Waldheim valittiin kaksi kertaa Itävallan presidentiksi, vaikka lännessä uhattiin pistää natsimenneisyydestään vaiennut mies kotiarestiin. Itävaltalaiset kokivat, että heitä ohjailtiin ulkopuolelta ja äänestivät Waldheimin äänivyöryllä presidentiksi.
Demokratia on paras ihmisen keksimistä hallintamuodoista, mutta sillä on omat vaaransa. Uppiniskainen kansa nimittäin voi äänestää "väärin". Viimeisin esimerkki on Lähi-idästä, kun palestiinalaiset äänestivät vastoin länsimaiden toiveita äärijärjestö Hamasin valtaan.
Kukaan ei ole väittänyt, etteikö äänestys olisi ollut rehellinen päinvastoin kuin Valko-Venäjällä, missä Aljaksandr Lukashenkan jatkokausi oli varmistettu ennakkoon.
Äänestyskopissa ratkaisuaan tekevän ei tarvitse perustella sitä, mihin hän ruksinsa piirtää. Tämä on selvä puute, sillä äänestäjä saattaa ilmaista mielipiteensä aivan muusta kuin oli tarkoitus.
Kun Ranska kaatoi viime kesäkuun kansanäänestyksessä EU:n uunituoreen perustuslain, oli ei-äänien osoite luultavasti useammin Elysée-palatsi kuin Bryssel.
Jos jätetään pois pieni joukko hyvin valistuneita äänestäjiä, useimmat meistä tekevät äänestyspäätöksensä epämääräisten mielikuvien perusteella. Tämä korostuu sellaisissa valintatilanteissa, joissa on vain kaksi vaihtoehtoa.
Italian viime viikonvaihteen vaaleissa tällainen asetelma oli erityisen selvä. Uudet vaalilait panivat italialaisäänestäjät valitsemaan loppujen lopuksi Berlusconin ja Romano Prodin välillä. Vaikka valinnan olisi kukkaroon vilkaisemalla luullut olevan useimpien kohdalla selvän, oli Berlusconi vähällä kiriä Prodin ohi.
Mielikuvat syntyvät julkisuudessa. Erityisen tärkeä vaikutuskanava on televisio, missä uusi poliitikko voi saada uransa alulle mutta myös menettää pelin lopullisesti. Italiassa kaikki kaupalliset tv-kanavat ovat Berlusconin omistuksessa. Jos haluat poliittista valtaa, kaappaa televisio.