Vladimir Putin järjestelee parhaillaan edessä olevien Venäjän vaalien tulosta mieleisekseen ja varasi itselleen samalla pääministeripaikan. Venäjän demokratia on tilassa, jossa yksi ääni ratkaisee.
Presidentti, pääministeri, duuman ääniharava - maanantaisen uutispomminsa jälkeen Vladimir Putin on tätä kaikkea yhdessä persoonassa, hyvissä ajoin ennen joulukuun parlamenttivaaleja ja maaliskuun presidenttivaaleja. Yksi ääni, Putinin ääni, on näin jo käytännössä ratkaissut vaalien tulokset. Enää auki jää joitakin toisarvoisia detaljeja, kuten se, kuka nimetään voittamaan presidentinvaalit.
Mahdollisesti sekin on jo ratkaistu, jos pelikuvioon kuuluu, että Viktor Zubkov nousee ensin tuntemattomuudesta pääministeriksi ja sitten presidentiksi. Siinä näyttäisi olevan mies, jonka kiitollisuudenvelka Putinille takaisi riittävän uskollisuuden.
Arvuuttelut Putinin roolista presidenttikauden päättymisen jälkeen voidaan tämän myötä toistaiseksi lopettaa. Hän tahtoo pysyä poliittisen vallan keskiössä, tällä kertaa pääministerinä. Siitä tehtävästä voi myöhemmin palata presidentiksi, perustuslain kirjainta rikkomatta. Kahta perättäistä kautta kun ei tulisi.
Sama perustuslaki tosin säätää Venäjän vallan hyvin presidenttikeskeiseksi, ja viime ajat pääministerien roolina on lähinnä ollut kuuliaisesti toteuttaa Putinin linjaamaa politiikkaa. Tämä pulma ratkeaa, jos jatkossa presidentti tyytyy tottelemaan pääministeri Putinin sanelua.
Riskitön kuvio ei kuitenkaan ole. Presidenttihän voi myös alkaa ajaa omaa linjaansa lain sallimin valtuuksin eikä tyydy hänelle ilmeisesti varattuun statistin rooliin. Ei myöskään pidä kuvitella, etteikö vallanhalu välkkyisi Moskovassa myös muiden silmissä.
Nyt nähty manööveri viittaa siihen, että Putin haluaa pitää todelliset ohjat käsissään ties miten kauan tästä eteenpäin. Siinä onnistumiseen hänellä on hyvät edellytykset: ilmeinen kansansuosio, keskeisten tiedotusvälineiden kontrolli ja tiukka ote turvallisuuspalvelu FSB:stä.
Mutta vallan kulisseissa ei koskaan ole aivan niin tyyntä kuin miltä päällepäin näyttää. Siellä on monenlaisia pyrkimyksiä ja valtapelejä Venäjän demokratia on tilassa, jossa normaali poliittinen kilpailu ei enää toimi. Näin ollen ratkaisevaa on, missä Putinin todelliset vastustajat ovat, mitä he tekevät ja kuinka Putin pyrkii heitä vastaan toimimaan.
On tarpeen olettaa, että yllättävät uutiset Venäjältä eivät suinkaan vielä ole ohi.
Duuman vaalit ovat jo joulukuun alussa, ja Putinin asettuminen Yhtenäisen Venäjän listan kärkiehdokkaaksi oli puolueelle lottopotti. Se voi odottaa vaaleista suurvoittoa, jonka jälkeen Yhtenäinen Venäjä kehittyisi putinilaisen koneiston vallan välineeksi duumassa. Samalla Kremlistä riippumattomat puolueet - kommunistit, zhirinovskilaiset ja hajanaiset liberaaliryhmät - voivat marginalisoitua entisestään.
Mikäli asiat kulkevat näiden kaavailuiden mukaan, tuleva talvi tietää samalla uuden aikakauden alkua Venäjällä. Maa on astumassa kohti ohjattua demokratiaa, jota voisi nimittää vaikka "putinokratiaksi".
Mutta vielä ei ole kumpaakaan vaalia pidetty, ja kokemus osoittaa, ettei Venäjän politiikan ennustaminen ole kiitollista puuhaa. Pääministeri Zubkovkin ilmestyi kuin tyhjästä. Putinin ympärillä oleva valtakeskittymä näyttää vain tiukentavan otettaan, mutta tuon valtapiirin sisäisistä tapahtumista ja sen kilpailijoista tiedetään yhä hämmästyttävän vähän.