Puheenjohtaja Jutta Urpilainen, 32, uusi, toisen kauden kansanedustaja. Varapuheenjohtaja Ilkka Kantola, 51, uusi, entinen piispa, ensimmäisen kauden kansanedustaja, mediakasvo hyvässä ja pahassa. Toinen varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson, 39, uusi, ensimmäisen kauden kansanedustaja ja mediakasvo.
Puoluesihteeri Ari Korhonen, 36, uusi, turkulainen järjestötyöntekijä, tuntematon suurelle yleisölle. Valtuuston puheenjohtaja Jouni Backman, 49, uusi, entinen kansanedustaja. Vanhasta puoluejohdosta jatkaa vain kansanedustaja Pia Viitanen kolmantena varapuheenjohtajana.
SDP:n tiedettiin lähtevän Hämeenlinnaan valitsemaan naisen puheenjohtajakseen, mutta tuollaista kertaheitolla tehtyä nuorennusleikkausta ja kasvojen pesua ei kukaan osannut ennakoida. Tuntuu siltä kuin joku olisi ottanut demaripullosta korkin pois ja päästänyt pullon hengen ulos tekemään mielitekojaan.
Mikä ihme demareihin meni? He ovat aina ylpeilleet sillä, etteivät he ratsasta imagoilla ja pelaa julkisuuspelejä. Puolueohjelma, aate ja arvot riittävät heille, on vakuutettu. Nyt SDP:n puoluekokous teki kuitenkin tyylipuhtaan imagoratkaisun henkilövalinnoissaan.
Eheytettyä ja 1960-luvulla suureksi kasvanutta SDP:tä ovat johtaneet Rafael Paasio, Kalevi Sorsa, Pertti Paasio, Ulf Sundqvist, Paavo Lipponen ja viimeksi Eero Heinäluoma. Kaikki olivat valinnan hetkellä vankassa keski-iässä ja monipuolisesti kokeneita poliitikkoja. SDP:n uudessa johdossa vain Backman edustaa raskasta sarjaa. Urpilainen ja kaikki muut johdon edustajat ovat vielä poliittisia diletantteja tai lupaavia poliitikonalkuja.
SDP:n jäsenten keski-ikä on noin 60 vuotta, mutta se ei estänyt puoluekokousta nostamasta uudeksi puheenjohtajaksi viehättävää ja hyvän lavakarisman avulla erottuvaa blondia Kokkolasta. Urpilaisen CV on ymmärrettävistä syistä lyhyehkö. Häntä markkinoitiinkin kampanjakiertueen aikana lainameriiteillä, muun muassa isänsä Kari Urpilaisen nimellä eli toisen polven kansanedustajana. Liisa Jaakonsaari puhui "SDP:n Kataisesta".
Urpilaisen kokemattomuutta korosti se, että häntä vastassa toisella äänestyskierroksella oli SDP:n eduskuntaryhmän kokenein ja ansioitunein poliitikko, Erkki Tuomioja. Puolue päätyi kuitenkin Urpilaiseen, koska häneen liittyy lupaus jostakin uudesta, josta kukaan ei tiedä sen enempää - ei edes Urpilainen. Hän lähtee omien sanojensa mukaan toteuttamaan ihmisten unelmia. Sekin kuulostaa tyylipuhtaalta imagopolitiikalta: sanoilta ilman konkreettista sisältöä.
SDP:n rohkeus henkilövalinnoissa perustuu yksinkertaiseen logiikkaan: puolueen on pakko uudistua. Muuten se näivettyy pikku hiljaa suurten ikäluokkien supistuessa. Muutos alkaa kasvoista, jotka huomataan ensin.
Tapahtui SDP:ssä toki muutakin. Puolue uusi sääntönsä ja lyhentää puoluekokousten pitoajan kolmesta vuodesta kahteen. Samalla puoluekokousedustajien määrä nousee 500:aan 350:stä. Puolue ryhtyy niin ikään modernisoimaan toimintatapojaan.
SDP:n rohkeat henkilövalinnat tuovat tuovat etäisesti mieleen Englannin työväenpuolueen. Labour uudisti 1980-luvulla periaatteensa, vaaliohjelmansa ja kaikki toimintatapansa sekä valitsi johtoonsa nuoren ja energisen Tony Blairin toistuvien vaalitappioiden nöyryyttämänä. Tuloksena on ollut kolme perättäistä voittoa parlamenttivaaleissa.
SDP:lle riitti yksi vaalitappio, kun Heinäluoma otti siitä vastuun ja päätti erota. Se avasi tien uusille henkilövalinnoille. Labour uudistui läpikotaisin, mutta SDP on vasta vaihtanut kasvonsa ja julistanut uudistushaluaan. Muuttuuko imagon lisäksi myös puolueen politiikka? Se riippuu nyt Urpilaisesta, jonka loikka suoraan puolueen kärkeen on ainutlaatuinen vanhoillisessa SDP:ssä.
Nyt alkaa väittely siitä, kuka keksi Urpilaisen. Olennaisempaa on kuitenkin se, kuinka hänestä tuli uskottava ehdokas. Hän kun ei kun uskaltanut haastaa Heinäluomaa eikä sännännyt ykkössuosikkina heti tämän eroilmoituksen jälkeen kohti Hämeenlinnaa.
Urpilaisen tähti lähti nousuun, kun luokanopettaja pärjäsi parhaiten paneeleissa kampanjakiertueella. Urpilainen tuo siis myös mieleen Margaret Thatcherin, jonka yksi menestyksen salaisuus oli puhetaito.
Pankin räjäytti kuitenkin Yleisradio, joka rekisteröi ensimmäisenä Urpilaisen nousun kyselyssään. Sen jälkeen uutisvälineet levittivät tätä tietoa. Mediarummutus lisäsi Urpilaisen uskottavuutta ja auttoi demarikenttää johtopäätöksissä. Olisi kuitenkin liioiteltua väittää, että media valitsi Urpilaisen, mutta ilman julkisuuden hivelyä hän tuskin olisi nyt SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja.