Kolumni

Demarit ot­ta­neet hal­tuun­sa mo­lem­mat kan­san­kir­kot

Kypäräpäinen pappi oli pilapiirtäjä Kari Suomalaisen kiteytys kokoomuslaisuudesta. Siinä yhdistyivät koti, uskonto ja isänmaa.

Kypäräpäinen pappi oli pilapiirtäjä Kari Suomalaisen kiteytys kokoomuslaisuudesta. Siinä yhdistyivät koti, uskonto ja isänmaa. Tulevissa eurovaaleissa kirkon ääniä kosiskelee SDP. Se yrittää kerätä isä Mitron kaavun alle suuren äänipotin. Jos Helsingin Sanomien kyselyä on uskominen, ortodoksikirkon pastori nouseekin yhdeksi eurovaalien ääniharavista.

Kun eurovaaleissa vaalipiirinä on koko Suomi, puolueiden ehdokasvalinnoilla on laajempaa merkitystä. Puolueet paitsi hakevat ehdokkaillaan maksimaalista äänimäärää, ne myös muokkaavat ehdokkaidensa kautta omaa imagoaan. SDP:n imago on ollut liian ay-keskeinen. Kirkko tuo pönöttävään ja keski-ikäiseen ay-mieheen miellettyyn SDP:hen pehmeyttä. Tosin onhan tuo isä Mitrokin aikamoinen pönöttäjä.

Kirkon sitominen SDP:hen istuu kuin nakutettu myös Jutta Urpilaisen omaan imagoon. Uuden polven demarijohtaja on siviiliammatiltaan ala-asteen opettaja. Kirkko ja koulu ovat samankaltaisia keskiluokkaisia instituutioita, joiden avulla voi houkutella suuria kansanjoukkoja.

SDP:n puoluejohdossa istuu jo nyt yksi pappi, entinen luterilaisen kirkon piispa ja nykyinen kansanedustaja Ilkka Kantola. Jos SDP pääsee seuraavaan hallitukseen, Kantola nousee takuuvarmasti ministeriksi. Jos taas Urpilainen epäonnistuu puheenjohtajana, Kantola olisi yksi potentiaalisimmista puheenjohtajaehdokkaista. Hieman kärjistäen voikin sanoa, että SDP:n hallussa on molemmat kansankirkot.

Vaikka kirkko tuo SDP:lle uutta ilmettä, kirkon omat arvot ovat toisaalta paljon konservatiivisemmat kuin vaikkapa kolmen suurimman puolueen harjoittama politiikka. Etenkin parisuhdekysymyksissä kirkko joutuu punnitsemaan tarkoin omaa kantaansa. Puolueet sen sijaan pitävät lähes itsestään selvänä, että ihmisten seksuaalisuus ei ole yhteiskunnallinen vaan yksilöllinen kysymys.

On siis täysin mahdollista, että hengellisyydellä marinoitu uusi SDP on edeltäjäänsä jopa hieman konservatiivisempi. Onpahan paradoksaalinen tilanne, kun muistelee Urpilaisen verkkosukkaposeerauksia Iltalehdessä.

Mutta mitä vikaa on konservatiivisuudessa? Jos katsoo puolueiden ja erityisesti perussuomalaisten kannatuskehitystä, niin ei välttämättä mitään. Perussuomalaiset mellastavat puheenjohtaja Timo Soinin johdolla lähes yksinoikeudella tällä alueella. Konservatiivisen maahanmuutto- ja parisuhdepolitiikan lisäksi perussuomalaiset pitävät kiinni perinteisestä hyvinvointivaltiosta. Tällä taktiikalla perussuomalaiset keräävät sekä suurten ikäluokkien että nukkuvien ääniä.

Ei olekaan yllätys, että Soini näyttäisi kannatusmittauksen mukaan olevan eurovaalien äänikuningas. Äänimäärästä on tulossa huikea ihan riippumatta siitä, suosiiko media Soinia vai ei. Soinikaan ei muuten piilottele katolilaisuuttaan, vaan päinvastoin mieluummin korostaa sitä.

SDP on tähän asti harhaillut oppositiopolitiikan poluilla. Pitkään hallitusvallassa olleen puolueen on ollut vaikea tehdä lennokasta vaihtoehtopolitiikkaa. Väkisin väännetyltä se on tuntunut, vaikka synkkä taloustilanne antaisi pelivaraa.

Jospa SDP saa nostetta kannatukseensa kirkolta ja työntyy samalla Rooman kirkkoa edustavan Soinin hiekkalaatikolle. Siinä riittäisi Erkki Tuomiojalla kommentoitavaa.

***

Teknologiateollisuuden neuvottelut siirtyvät syksyyn palkkakiistan vuoksi. Myös kemia ja paperi neuvottelevat samaan aikaan. Kyllä tupo-miehiä naurattaa.