Perussuomalaisten vaalilause Saat mitä tilaat on toteutunut poikkeuksellisen hyvin, tosin SDP:ssä. Antti Rinne tahtoi ja pääsi junttamiesten julmetulla avustuksella puheenjohtajaksi Jutta Urpilaisen paikalle. Kannatus ei silti kääntynyt nousuun EU-vaaleissa.
Ongelmia on luvassa jatkossakin. Rinteen rooli valtiovarainministerinä ja puheenjohtajana on juuri se yhdistelmä, jota käytettiin Urpilaisen kaatamiseen.
Jälkipyykkiä riittää. Kaupunkilaiset koulutetut demarinaiset ja hillityt pinkkidemarimiehet ällistyivät, kun ajatus naisen syrjäyttämisestä herätti puoluekokouksessa niin aitoa iloa.
Asenteessa ei sinänsä ole mitään uutta, vaan tavassa, jolla se tuotiin kovaan ääneen esille.
Erityisesti Urpilaisen lähipiiri ja luotetut ovat järkyttyneitä testosteronipurkauksesta. Puheenjohtajistossa on vain Rinteen tukimiehiä ja -naisia.
Shokkivaikutus jäytää, sillä Urpilaisen lähipiirillä ei ole aavistustakaan, mikä on heidän asemansa jatkossa. Monet vilkuilevat levottomina ympärilleen.
Demarivalta lipui kauas etelään, kun länsirannikon pohjoisin ministeri menetti paikkansa.
Rinteen taustavoimina häärivät pitkät miehet ja ay-pomot järkyttyivät itsekin, että puolue ratkesi niin pahasti. Urpilaisen odotettiin säikähtävän näyttävää masinointia ja luovuttavan hyvällä.
Puuhamiesten tarkoitus ei suinkaan ollut hajottaa puoluetta. EU-vaalien tulos oli märkä muistutus kasvoille.
Pajatso uhkaa tyhjetä ja puolue joutuu valmistautumaan oppositioon. Oppositio on käytännössä ainoa varma paikka kasvattaa kannatusta pitkän tappioputken jälkeen.
Rinne on tuskin ehtinyt asettua puoluetoimistoon, kun voidaan jo nähdä, että hänestä on tulossa välikauden puheenjohtaja. Rinteen jälkeiseen kauteen valmistautuminen aloitettiin jo ennen kuin Rinne valittiin.
Nähtäväksi jää, kasvaako Rinteestä valtiomies, joka pystyy pitämään vaikutusvaltaan pyrkivät tukimiehet hajulukon päässä. Ruokkivaa kättä on tunnetusti paha mennä puremaan.
Vaikka porukka päättää, niin Rinteen irtiotto tukimiehistä alkoi, kun työministeri Lauri Ihalaista ei syrjäytetty, eikä puhemies Eero Heinäluoma nouse valtiovarainministeriksi.
Sen sijaan Rinteen pitäisi saada nopealla tahdilla rivit suoriksi ja kannatuskehitys nousuun. Ensimmäinen näytön paikka on minihallitusneuvotteluissa.
Demarien naisväen lepyttämiseksi Rinteellä on kuitenkin yksi valttikortti, joka tosin riippuu siitä, miten vahvasti liittokansleri Angela Merkel asettuu Jyrki Kataisen puolelle.
Rinne voi SDP:n puheenjohtajana vaatia tarvittaessa komissaarin salkkua Jutta Urpilaiselle. Demareissa on liikehdintää sen puolesta, että kokoomus ei voi saada kahta huippuvirkaa EU:sta.
Ennusmerkit ovat kuitenkin huonot.
Urpilaisen jälkeen vain kristillisdemokraateilla on nainen puoluejohdossa. Päivi Räsänenkin katselee sopivaa hetkeä luopua pitkän puheenjohtajarupeaman jälkeen.
Naisenergialle on historiallista tilausta kokoomuksessa, jossa ministeri Paula Risikko on saanut vahvan vauhdin puheenjohtajakisaan.
Tolkkutahtonainen olisi hyvinkin mitat täyttävä ja kenttäväelle mieluinen vaihtoehto, sinänsä pätevän Jan Vapaavuoren ja keikarimaisen Alexander Stubbin sijaan. Pohjois-Pohjanmaan kokoomusnaiset muistivat kertoa, että kannattavat Risikkoa, koska tämä kiertää kenttää vaalien välissäkin.
Kokoomus, perussuomalaiset ja RKP pitävät kyseenalaista kunniaa siitä, että puolueen johdossa ei vielä koskaan ole ollut naista. Sukupuolellahan ei ole väliä, siksi aina on valittu mies. Perussuomalaisten edeltäjän SMP:n sekasortoisella loppukaudella puoluetta tosin johti pari vuotta Tina Mäkelä.
Kolumni