Päähallituspuolueiden rivit rakoilevat keskeisissä talouspolitiikkaan ja EU-kysymyksiin liittyvissä asioissa. Hajottavia elementtejä alkaa olla liikaa. Näkemyksiä pitäisi paaluttaa yhteen.
Hallituspuolueiden yhteistyö talous- ja EU-politiikassa on vaikeuksissa. Erityisesti toisen päähallituspuolueen SDP:n EU-poliittisen linjan horjuvuus vaikuttaa sisäpolitiikan ohella myös Suomen asemaan EU:n talouskriisin hoidossa.
Brysselissä katsotaan jo huolestuneena, mitä Suomessa tapahtuu. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) EU:n uutta taloussopimusta vastustavat kriittiset kannanotot on pantu merkille kansainvälisessä lehdistössä.
Tuomiojan mukaan taloussopimus on tarpeeton ja pahimmassa tapauksessa vahingollinen. Suomen olisi Tuomiojan mukaan perusteltua vastustaa sopimusta tai jäädä sen ulkopuolelle.
Kansallisen edun nimissä olisi ehkä ollut tällä kertaa parempi, että Tuomioja olisi pitänyt mölyt mahassaan ja keskittynyt tukemaan puolueensa puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen työtä talouskriisin ratkaisemisessa.
Tilanne on herkkä. Euromaiden AAA-luokituksia samoin kuin EU:n väliaikaisen kriisirahaston luottoluokitusta on laskettu. EKP:n keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi on sanonut tukirahaston kaipaavan lisää AAA-maiden rahaa.
Tällaisessa tilanteessa hallituksen keskeisiltä ministereiltä ei kaivata epäluottamusta lietsovia kannanottoja. Vaikka Tuomioja ei edusta koko hallituksen kantaa, tietää kokenut poliitikko, että henkilökohtaisella irtiotolla on vaikutusta. Tuomioja onkin työntämässä SDP:tä entistä EU-kriittisemmille vesille. Samalla hän vetää mattoa koko hallitusyhteistyön alta.
Kaukana ovat ne ajat, kun SDP kulki EU-politiikan eturintamassa. SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen on jäänyt yksinään puolustamaan yhteistyöhakuista ja ongelmanratkaisuun keskittyvää EU-politiikkaa.
Kokoomuksella ja SDP:llä alkaa olla neuvonpidon paikka siitä, mikä on hallituksen linja keskeisissä talous- ja EU-poliittisissa kysymyksissä. Sen verran eri suuntiin pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ovat vetäneet, kun kyse on veropolitiikasta tai suhtautumisesta EU:n taloussopimukseen kiinteästi kuuluvasta pysyvästä vakausrahastosta.
Urpilainen pitää kiinni rahaston yksimielisyyspäätöksistä, kun taas Katainen on todennut ykskantaan, että Suomi ilman muuta on mukaan pysyvässä vakausrahastossa.
Kuntauudistuksen toteuttamisesta päähallituspuolueet sen sijaan ovat yksimielisiä, mutta molempien puolueiden kannattajakunnassa rivit ovat iloisesti hajallaan.
Hallituspuolueiden puheenjohtajien pitäisi presidentinvaalitiimellyksestä huolimatta pitää keskenään hieman iltakoulua, jossa nivottaisiin yhteen kantoja keskeisiin kiistakysymyksiin.
Taantuman kynnyksellä hoippuvan ja viennistä riippuvaisen Suomen edun mukaista ei ole, että hallituspuolueet ja ministerit ovat erimielisiä keskeisistä kysymyksistä. Enää ei pitäisi käydä eduskuntavaalikampanjaa, vaan kaiken huomion pitäisi olla siinä, miten Suomi selviää ulkoisissa ja sisäisissä paineissa.