SDP:n toukokuun puoluekokoukseen valmistaudutaan jännittävissä tunnelmissa. Piirit ovat saaneet valittua 500 puoluekokousedustajaansa. Heitä ei voi enää vaihtaa, mutta heihin voi vaikuttaa. Ehdokkaiden taakse viritetyt junttakoneistot ovat täydessä vauhdissa ja puoluekokousedustajien kantoja käydään läpi nuppikohtaisesti.
Ensimmäiset mielipidemittaukset puoluekokousedustajien keskuudessa näyttävät, että ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne on SDP:n puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen niskan päällä. Tosin kaikki puoluekokousedustajat eivät vastanneet Helsingin Sanomien kyselyyn, eikä neljännes kertonut kantaansa. Lukemat ovat kuitenkin 43–31 Rinteen hyväksi.
Demarikenttään on tullut eloa, sillä mikään ei tee kannatusvaikeuksissa rämpivälle puolueelle niin hyvää kuin kunnon henkilöön käyvä puheenjohtajakilpailu. Asetelma on varsin selkeä. Puolue-eliitti on asettunut Urpilaisen ja vientiliittojen johto Rinteen taakse. Urpilainen joutuu tällä kertaa kamppailemaan paikastaan tosissaan.
Rinteen joukot ovat ratsastaneet sillä, että hallituksessa olevilla demareilla ei ole toimivaa ay-yhteyttä ja ratkaisevat päätökset on tehty liian pienessä piirissä. Väite on erikoinen, kun ministerinä istuu SAK:n entinen puheenjohtaja ja ministereiden avustajakunnassa vilisee edunvalvontaväkeä. Vanhaan suuruuden aikaan haikailevalla duunariportaalla on ilmeisen vaikea ymmärtää, että se ei yksin päätä asioista.
Urpilaisen tilanne on vaikea. Samaan aikaan, kun pitää käydä SDP:n linjakeskustelua, on pystyttävä uskottavaan politiikkaan hallituksessa. Urpilainen on pannut jo peliin ministerin pestinsä, jonka toivotaan toimivan riittävänä pelotteena Rinnettä vastaan.
Pääkirjoitus