Pääkirjoitus

De­ma­rei­hin tuli uutta eloa

SDP:n puheenjohtajaksi riittää ehdokkaita jonoksi asti. Kansanedustaja Eero Heinäluoman luopumisilmoitus sai vipinää puoluetovereihin.

SDP:n puheenjohtajaksi riittää ehdokkaita jonoksi asti. Kansanedustaja Eero Heinäluoman luopumisilmoitus sai vipinää puoluetovereihin. Heinäluoman paikalle mieliviä johtajaehdokkaita on ilmoittautunut lähes päivittäin ja lisää on tulossa.

Alkuhämmennyksen jälkeen on käynyt selväksi, että vankkana ennakkosuosikkina ja Heinäluoman ainoaksi haastajaksi suostunut Erkki Tuomioja ei saa paikkaa hopealautasella tarjottuna. Hän joutuu kamppailemaan siitä tosissaan. Vahva poliittinen kokemus ja näkemys ovat hänen vahvuutensa ja heikkoutensa, sillä kaikki demarit eivät innostu hänen maailmanparannushaaveistaan. Myös ikä voi olla Tuomiojalle rasite.

Ellei ihmeitä satu, Tuomiojan pystynevät haastamaan vain ne SDP:n kansanedustajat, joilla on edellytyksiä pääministeriksi. Ainakin tässä vaiheessa Tuomiojan todellisiksi kilpailijoiksi näyttäisivät nousevan SDP:n eduskuntaryhmän johtaja, entinen työministeri Tarja Filatov ja eduskunnan varapuhemies, entinen oikeusministeri Johannes Koskinen. Molemmilla on riittävästi kokemusta, mutta kumpikaan ei ole erityisen karismaattinen. Filatov on hieman puuduttava ja Koskinen väritön.

Kansanedustajat Jutta Urpilainen ja Miapetra Kumpula-Natri olisivat vielä tässä vaiheessa soveliaampia puoluesihteeriehdokkaiksi. Myös varapuheenjohtajan tehtävät antaisivat heille näköalapaikan ja valmistaisivat heitä vaativampiin tehtäviin.

Ehdokkuuttaan harkitsevat kansanedustajat Kimmo Kiljunen ja Jouko Skinnari taitavat olla uskottavia lähinnä vain omasta ja lähipiirinsä mielestä. Jos he lähtevät leikkiin mukaan, he tekevät sen julkisuuden takia. Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson osoitti puolestaan kypsää harkintakykyä, kun hän päätti jäädä suosiolla hankkimaan lisäkannuksia varapuheenjohtajakisasta.

Piristävää SDP:n puheenjohtajapelissä on ollut se, että harmaaksi ja tylsäksi leimautuneesta puolueesta on yllättäen löytynyt myös nuoria ja virkistäviä ehdokkaita - ja nimenomaan nuoria, nälkäisiä naisia. Se ei voi olla vaikuttamatta myönteisesti puolueen imagoon.

Vaikka nuorenpuoleisessa naiskaartissa ei vielä välttämättä ole poliittista kypsyyttä puheenjohtajaksi, demarinaiset ovat tajunneet, että heillä on iskun paikka. Nyt on hyvä tilaisuus profiloitua ja lisätä omaa uskottavuutta. Puoluekokoukseen on vielä aikaa, mutta kunnon puheenjohtajakisa on tuonut heti uutta värinää SDP:hen ja politiikkaan.


paakirjoitus@kaleva.fi