Oululaisen kahvilan rauhallisessa hämärässä kirjailija ja ravintolapäällikkö Ari Paulow listaa ensimmäiset meriittinsä fiktion kirjoittamisessa.
"Sijoituin kouluaikana valtakunnallisissa raittiuskirjoituskilpailuissa ensimmäiselle ja toiselle sijalle."
Sittemmin meriittilista on kasvanut ja ravintola-alan työt saaneet antaa tilaa kirjoittamiselle.
Kirjailija on kiinnostunut yhteiskunnallisesti kantaaottavasta kirjallisuudesta ja haluaa sanoa asioihin oman sanottavansa.
Paulowin Jesse Hackman -dekkarit perustuvat toiminnan, huumorin ja jännityksen kolmiyhteydelle. Tietynlainen esikuva tyylillä on Raymond Chandlerin ja Dashiell Hammettin pulp-jännäreissä.
Huumorin kukkaa
Synkistä aiheista huolimatta Paulow tuo Hackman-jännäreihinsä hersyvää huumoria. Hänen kirjansa ovat syntyneet täyttämään pohjoismaisen dekkarin huumorityhjiötä.
"Tällaisilla kirjoilla oli tilaus", Paulow kertoo.
On dekkaristilla viihdyttämisen lisäksi syvempääkin sanottavaa. Paulow toteaa olevansa länsimaisen demokratian puoltaja ja pitävänsä myös rikosten uhrien puolta.
Kirjailijalla ei ole tarkoitus ymmärtää rikosten tekijöitä, vaan tuoda esiin inhimillinen kärsimys, jota rikokset kylvävät.
Ilman yhteiskunnallista ulottuvuutta Ari Paulow ei jaksaisi teoksiaan työstää. Romaanien tapahtumat perustuvat jollain tasolla tosielämään. Pohjoismaissa tapahtuneisiin katoamisiin, pankkiryöstöihin ja murhiin.
Ravintola-alalla työskentelevällä Paulowilla on sellaista elämänkokemusta, mitä ei kaikilta dekkaristeilta löydy.
"Aikoinaan ongelmalähiöiden ravintoloissa työskennelleenä olen nähnyt elämää ja tunnen oululaisia alamaailman tyypeistä lähtien", Paulow sanoo.
Osalla henkilöhahmoista on esikuva todellisuudessa, osa on puhtaasti keksittyjä.
Kirjailijan ja teosten päähenkilön Jesse Hackmanin välisen yhtäläisyyden kirjailija tyrmää.
"Hackman on mielikuvituksen tuotetta."
Ehkäpä kuitenkin samanlainen musiikkimaku ja hyvät punaviinit yhdistävät kirjailijaa ja hänen luomaansa hahmoa. Pääasia Paulowille on, että hahmot "elävät" todentuntuisina mielikuvina kirjoitusprosessin aikana: omiin hahmoihin pitää ihastua.
Oulullakin osansa
Kaikki Hackman-dekkarit sijoittuvat Ouluun. Paulow selvittää, että "pitkäaikainen asuinkaupunki on ikään kuin kirjojen yksi henkilöhahmo."
Oulu saa teoksissa elää ja hengittää. Vuorosanoissa on mukana myös täkäläistä murretta - tosin päähenkilöt puhuvat neutraalia yleispuhekieltä ja "pahikset" rosvoslangia.
Haastavaksi tehtäväksi kirjailija mainitsee juuri henkilöiden kielellisen taustan uskottavan luomisen. Elävän kielen lisäksi Paulow pyrkii visuaalisuuteen.
"Kustantajani ihmetteli, ettei kirjoistani ole vielä tehty elokuvaa."
Juonikuviot Hackman-dekkareissa ovat monisyiset. Jokaisessa teoksessa on aina edellistä hieman monimutkaisempi juoni. Paulowin halu kirjoittaa paremmin kasvaa kirja kirjalta.