Harvoin on suomalaisessa kirjallisuudessa nähty samanlaisia juonenkäänteitä kuin kuluneella viikolla. Kalevan uutinen tiistaina tiesi kertoa, että Tuula Sariolan nimellä julkaistut dekkarit ovat todellisuudessa toisen naisen eli Ritva Sarkolan kirjoittamia.
Tästä syntynyt kohu eli muutaman päivän kiivaana, kunnes Sariola lopulta kustantajansa Gummeruksen tiedotteessa myönsi asian pitävän paikkansa.
Alkuvaiheessa hän oli kiistänyt asian jyrkästi, mikä inhimillisesti katsoen on ymmärrettävä reaktio. Kyse on sentään 16 kirjasta, ja niiden myötä Sariola oli tähän asti pystynyt esiintymään kirjailijana.
Kyseenalaisempaa sen sijaan on Gummeruksen toiminta tilanteessa. Kustantamon edustajat pitivät aluksi lausunnoissaan tietoja "uutisankkana" ja "täytenä puppuna". Myös oikeustoimien mahdollisuutta väläytettiin. Tästä ei kulunut kauan siihen, että totuus oli tunnustettava.
Mitä ilmeisimmin asia tuli täytenä yllätyksenä myös Gummerukselle, joka oli Tuula Sariolan kirjoja julkaissut hyvässä uskossa. Silti varovaisuus ja epäily olisi kustantamossa kannattanut siinä vaiheessa, kun asiasta oli sana sanaa vastaan. Sinisilmäinen luottamus söi lopulta luottamusta yhtiöön.
On hämmästyttävää, että koko huijaus pysyi salassa vuosikausia ilman, että edes kummankaan kirjoittajan lähipiiristä olisi pantu peli poikki. Mutta salaisuuksia näköjään pystytään Suomessa vielä säilyttämään, ainakin aikansa.
Tapaus kaikkineen on niin erikoinen, että siitä on vaikea löytää yleispäteviä opetuksia - muuta kuin sen, että totuudella on tapana tulla lopulta ilmi. Jotain Suomesta varmaan kertoo myös se, että parikymmentä vuotta voi kirjailijana esiintyä ja alan piireissä liikkua tekokirjailija, joka ei ole kirjoittanut todellisuudessa kirjan kirjaa.
Voittajina skandaalista selviävät Ritva Sarkola, jolla viikko sitten ei ollut nimissään yhtään kirjaa ja jolla niitä nyt oikeasti on 16, ja Sarkolan seuraavan kirjan julkaiseva pieni suomussalmelainen Myllylahti-kustantamo.
Kaikki tämä on Oulun ensimmäisten kirjamessujen jälkiheiniä. Messujen aloitus ainakin oli vauhdikkaan lupaava: kirjallinen todellisuus alkoi heti noudattaa käänteitä, joita ei elävässä elämässä uskoisi näkevänsä. Jokohan ystävykset Sarkola ja Sariola on kutsuttu Oulun seuraavien messujen vetonauloiksi?
paakirjoitus@kaleva.fi