DDR:n arki tutuksi

DDR:n henki leijuu - suorastaan haisee - Berliinin Mittessä. Paikallinen helppoheikki pystyttää kojuaan Karl-Liebknecht-Strasselle tuomiokirkon lähistölle, vain muutaman korttelin päähän Alexanderplatzilta.

Derkkumuseon vetonaula on aito Trabi.
Derkkumuseon vetonaula on aito Trabi.

DDR Museum,
Karl-Liebknecht-Strasse 1, Berliini.
Deutsche Film AG -tuotantoyhtiön elokuvia DDR:stä Valveen
Studiolla Oulussa 27.3.-5.4.

DDR:n henki leijuu - suorastaan haisee - Berliinin Mittessä. Paikallinen helppoheikki pystyttää kojuaan Karl-Liebknecht-Strasselle tuomiokirkon lähistölle, vain muutaman korttelin päähän Alexanderplatzilta. Miehellä on kaupan itäsaksalaista roinaa aina armeijan lakeista ja minilipuista Trabantin pienoismalleihin.

Vieläkin enemmän derkkunostalgiaa eli ostalgiaa voi aistia, kun laskeutuu katutasolta Spree-joen rantaan. Vuonna 2006 avattu DDR Museum on yksi Berliinin kaupungin tuoreimpia ja suosituimpia museoita.

DDR Museum perehdyttää vieraat tavalliseen itäsaksalaiseen arkeen. Se on paikka, jossa pääsee takuuvarmasti vahvistamaan mielikuvaansa muinaisesta kommunistisesta valtiosta, mutta yhtä lailla siellä oppii myös paljon uutta.

Museon periaatteena on, että kaikkeen saa koskea. Kierroksen alkupäässä heti ikkunan vieressä oikealla parveilee ihmisiä aidon Trabantin ympärillä.

Kaikki haluavat päästä ottamaan tuntumaa tarunhohtoisen itäauton rattiin ja ajaa virtuaalikierroksen vanhassa Itä-Berliinissä.

Museon takaosissa taas pääsee tutustumaan itäsaksalaiseen olohuoneeseen. Sohvalla löhötessään voi katsoa televisiota tai tarttua puhelimen luuriin.

Kirjahyllyyn on koottu niteitä ja koriste-esineitä keskiverron ossiperheen valikoimasta. Olohuoneen vierestä löytyvät myös niin ikään perinpohjin sisustetut keittiö ja wc.

Valtion turvallisuusministeriö Stasikin on saanut museoon oman osastonsa. Stasin agenttien käytännöntyöhön saa tutustua erityisessä salakuuntelunurkkauksessa. Kuulokkeet päässä selvitellään myös sitä, ketkä olivat DDR:n suosituimpia artisteja tai yhtyeitä ja millaista musiikkia he esittivät.

Valokuvat ja yksityiskohtainen dioraama puolestaan kertovat, kuinka DDR:ssä osattiin arvostaa nudismia. Alastomana oleilu julkisesti oli ihan lailla suojeltu oikeus.

Kaiken kokeilemisen ja tutkimisen jälkeen kelpaakin sitten istahtaa autenttiseen elokuvasaliin katselemaan vanhoja dokumenttielokuvia.

Ilmoita asiavirheestä