Filosofian tohtori Göran Schildt purjehti Daphne-veneensä vuonna 1948 Tukholmasta Ranskan jokikanavien halki Välimerelle Italian Rapalloon.
Tuolloin alkoi lopullisesti hänen elämänsä Välimeri-kausi. Lähes 40 vuotta hän vaimoineen ja ystävineen tutustui purjehtien historiallisen meren kulttuureihin ja saavutti matkakirjoillaan nopeasti kuuluisuutta ympäri maailmaa.
Schildt palaa Daphnen lokikirjassa kertoilemaan neljäkuukautista purjehdusta Italiasta Espanjaan ja takaisin kesällä 1949. Pienimuotoinen teos on todella lokikirjamainen tiivis matkakertomus lähes päivittäisin merkinnöin. Lisäksi runsas valokuvakooste täydentää kerrontaa.
Aiemmin ilmestyneiden teostensa tapaan Schildt kertoilee lokikirjansa alussa purren kunnostuksesta ja niistä ongelmistakin, joita helposti syntyy pohjoismaiselle ihmiselle vieraassa kulttuurissa esimerkiksi aikataulujen toteutumisessa. Italialainen telakka hoitelee hommia useimmiten omaan uinuvaan tahtiinsa.
Kun pursi vihdoin on vesillä, päästään koepurjehduksille ja ennen pitkää toteuttamaan lopullinen suunnitelma: läntisen Välimeren valloitus.
Kesäkuinen meri on oikukas ukonilmoineen, mutta Daphnen matka etenee Italian Lavagnasta Korsikaan. Venemoottori aiheuttaa ongelmia, ja niitä huollettaessa Schildt vaimoineen ottaa vastaan matkakumppaninsa, lapsuuden ystävänsä Vivica Bandlerin.
Tavallista enemmän Schildtin kuvauksiin liittyy tällä kertaa mainintoja purren miehistön ailahtelevista tunnoista ja jopa riidoista. Onneksi sopu löytyy kuitenkin viimeistään, kun vaimo-kokki saa illallisen tarjottavaksi ja Välimeren tummuvassa yössä päästään narauttamaan viinipullon korkki auki.
Schildtin filosofointi on tiivistä, toteavaa. Laajat kulttuurikommentit puuttuvat, mikä tietysti sopii hyvin, lokikirjasta kun on kysymys. Tosin juuri pohtiva kerronta hurmasi lukijan monissa laajemmissa matkakirjoissa.
Daphnen koko miehistö purjehtii purtta milloin myrskyssä, milloin tyvenessä omine vahtivuoroineen. Yhdessä myös kierretään uusien satamien ja lähikylin maisemissa. Näin lukijalle välittyy 1940-luvun lopun elämä muun muassa Sardiniasta, Mallorcalta, Alicantesta, Peniscolasta, Barcelonasta sekä paluumatkan Ranskasta. Ranskan ja Italian Riviera tutkitaan niin mereltä kuin maista käsin.
Merkittäviä matkan piristäjiä ovat uudet ja uudistetut ystävyyssuhteet. Daphnella käy paljon vieraita, ja osa heistä pääsee nauttimaan jopa merimatkasta.
Parasta antia ovat mielestäni Schildtin kuvaukset varsinaisesta arjesta, purjehduksesta, moottoririkkojen huolista ja tietysti painajaisista, sään muuttumisista.
Tämä teos voi olla monelle meren ja purjeiden maailmasta kiinnostuneelle hyvä aloitus tutustua Schildtin tuotantoon, ellei Daphne ole entuudestaan tuttu ja jos varsinkin tuntee viehtymystä Välimeren maisemiin ja ihmisiin.
Lokikirja on hieno lisä Daphnen tarinoihin. Sen mustavalkoiset kuvat herättävät nostalgisia tuntoja kadonneesta ajasta. Raija Mattilan suomennosta lukee sujuvasti. Hän tuntuu terävästi aistineen kirjailijan kielen.
Itse koin lokikirjan viimeisiä sivuja lukiessani todellista haikeutta siihen menneeseen maailmaan, josta Schildt on itselleni opettanut kirjoillaan paljon. Välimeren lumo koskettaa yhä, Daphne-purren sivistävistä löytöretkistä puhumattakaan.
TV1 esittää tänään sunnuntaina klo 14 Venetsiasta Niilille, siinä liikutaan Daphnen mukana.