Yli puolet suomalaisista saa suositeltua vähemmän D-vitamiinia, joka on välttämätöntä koko elimistön terveydelle ja hyvinvoinnille.
Uusien tutkimusten mukaan riittävä D-vitamiinin saanti voi suojata luuston haurastumisen lisäksi vakavilta kroonisilta taudeilta, kuten diabetekselta, sydän- ja aivosairauksilta, MS-taudilta ja syöviltä.
Suomalaisten luonnollinen D-vitamiinin saanti on sidoksissa vuodenaikojen vaihteluun. Valoisina kuukausina D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta, mutta lokakuulta huhtikuulle aurinkoa on niin vähän, että vitamiinia muodostuu tuskin lainkaan.
"Sateisen kesän jälkeen elimistön varastot ovat tavallistakin tyhjemmät ja hupenevat nopeasti syksyn edetessä. Ne riittävät tuskin jouluun saakka", kertoo elintarviketieteiden tohtori Heli Viljakainen Helsingin yliopiston ravitsemustieteen osastolta.
Viljakainen on tutkinut väitöskirjassaan eri-ikäisten suomalaisten D-vitamiinin saantia eri vuodenaikoina. Tulokset ovat hätkähdyttävän huonoja.
"Yli puolet suomalaisista saa D-vitamiinia vähemmän kuin suositellut 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa. Noin 40 prosentilla saanti on niin niukkaa, että siitä on haittaa luustolle, ja heistä kymmenellä prosentilla on selvä D-vitamiini puutostila", Viljakainen kertoo.
Suurimmassa riskissä ovat tutkimuksen mukaan 11-12-vuotiaat tytöt, 21-49-vuotiaat miehet sekä yli 65-vuotiaat naiset. "Niukka saanti on kuitenkin koko väestössä niin yleistä, että sitä pitäisi tehostaa kaikenikäisillä ja niin miehillä kuin naisilla", Heli Viljakainen painottaa.
D-vitamiinia saadaan kalasta sekä maidosta ja margariineista, joihin sitä on lisätty vuodesta 2003 lähtien. Sitä lisätään myös äidinmaidonvastikkeisiin sekä eräisiin jogurtteihin ja maitotuotteisiin. Pieniä määriä on myös kananmunassa ja eräissä metsäsienissä. Ravinnosta sitä ei kuitenkaan saada riittävästi.
Vitamiinia voi napsia myös pilleripurkista. Viljakainen pitää suomalaisten D-vitamiinivajetta niin huolestuttavana, että hänen mielestään sitä pitäisi lisätä maidon ja margariinien lisäksi myös muihin tavallisiin elintarvikkeisiin.
"Se olisi tasa-arvon kannalta oikein, sillä kaikilla ei ole rahaa pillereihin tai ei ole tietoa niistä. D-vitamiinia on helppo lisätä lähes mihin tahansa elintarvikkeeseen, ruisleipään, muroihin, kivennäisveteen tai tuoremehuun."
Pikkulapsille suositellaan annettavaksi D-vitamiinia kesät talvet viisi tippaa päivässä kahden viikon iästä vuoden ikäiseksi, ja sen jälkeen kolme tippaa päivässä kolmevuotiaaksi. Heli Viljakaisen mukaan riskiaika koittaa noin vuoden iässä, kun vauvalle aletaan antaa vastikkeiden sijaan tavallista maitoa. "Tippojen antaminen unohtuu silloin helposti."
Ja tarkistaako kukaan, että vanhemmat noudattavat neuvolan ohjeita? Tutkijan omassa perheessä on kaksi- ja kuusivuotiaat lapset. "Kukaan ei ole koskaan tiedustellut, saavatko he D-vitamiinia", Heli Viljakainen kertoo.
Maaseudulla tilanne saattaa olla parempi kuin suurissa kaupungeissa. "D-vitamiinista muistutetaan jokaisella neuvolakäynnillä", terveydenhoitaja Mirjami Komulainen Kuhmon lastenneuvolasta kertoo.
"Kainuussa asia on tältä osin kunnossa. Vanhemmat noudattavat neuvolaohjeita hyvin. Riisitautia olen viimeksi nähnyt noin kymmenen vuotta sitten, ja silloinkin oli kysymys lapsesta, jolla oli maitoallergia."
Heli Viljakaisen perheessä lapset saavat tippansa säntillisesti, ja D-vitamiinin saannista pidetään muutoinkin tarkkaan huolta.
"Meillä syödään 2-3 kertaa viikossa kalaa ja juodaan paljon maitoa ja laitetaan margariinia leivälle. Syksystä kevääseen me kaikki nautimme myös D-vitamiinilisää."
Suurin huoli Mirjami Komulaisella on huonokuntoisista ja laitoksissa asuvista vanhuksista.
"He eivät voi mitenkään saada riittävästi D-vitamiinia auringosta, koska ulkoilu on useimmilla vanhuksilla satunnaista ja vähäistä. Laitoksissa monet eivät pääse ulos lainkaan. Huonokuntoisilla vanhuksilla syöminenkin voi olla niin heikkoa, että vitamiinin saanti ravinnosta jää hyvin vähiin", Komulainen suree.
Tutkija jakaa kokeneen terveydenhoitajan huolen. "Vanhukset eivät kulje ulkona pikkutopeissa tai rannoilla bikineissä. Ihmisen ikääntyessä heikkenee myös ihon kyky muodostaa D-vitamiinia", Heli Viljakainen toteaa.
Viljakaisen mielestä Suomessa ei ole pelkoa D-vitamiinin liiallisesta saannista. "Aikuisilla turvallinen raja on 50 mikrogrammaa vuorokaudessa ja alle 18-vuotiailla lapsilla 25 mikrogrammaa. Eräin paikoin Euroopassa aikuisten raja on nostettu sataan mikrogrammaan, mutta sen turvallisuudesta ei ole yksimielisyyttä."
Yliannoksista on vaaraa muun muassa sydämelle, keuhkoille ja aivotoiminnalle. Elimistön D-vitamiinimäärä voidaan tutkia verinäytteestä mittaamalla seerumin kalsidiolipitoisuus.
Maailmalla on viime vuosina kertynyt yhä vakuuttavampaa tietoa D-vitamiinin puutoksen yhteydestä kroonisiin tauteihin.
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan D-vitamiinivajeella on yhteys ainakin eturauhas- ja rintasyöpään sekä suolistosyöpiin ja eräisiin veritauteihin. Tutkijat arvioivat, että Yhdysvalloissa D-vitamiinin puutos on syynä tuhansiin syöpäkuolemiin joka vuosi.
Itävaltalaistutkijat julkaisivat kesällä selvityksen, jonka mukaan D-vitamiinivaje voi lisätä kuusikymmenvuotiaiden ennenaikaista kuolleisuutta. Seitsemän vuotta kestäneeseen tutkimukseen osallistui 3 300 keskimäärin 62-vuotiasta miestä ja naista.
Vahvoja viitteitä on myös D-vitamiinivajeen yhteydestä diabetekseen ja MS-tautiin sekä metaboliseen häiriöön. Se voi kummitella myös allergioiden taustalla.
D-vitamiinin on osoitettu vahvistavan elimistön puolustuskykyä autoimmuunitauteja vastaan. Tutkijat otaksuvat, että suotuisa vaikutus voi välittyä niin sanottujen T-auttajasolujen kautta.