Oulu Hiukkavaaran metsässä leiriytyy tänä viikonloppuna innostunut joukko, kun kehitysvammaiset tutustuvat sotilaselämään ruohonjuuritasolla. Varsinainen varusmiespalvelus joukolta on suorittamatta, joten telttamajoitus ja pakkiruokailu säilyvät muistoissa pitkään.
Vuorokauden mittaisen kurssin järjestävät yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan kehitysvammaisten tukipiiri ja Pohjois-Pohjanmaan maanpuolustuspiiri. Kurssin sotilaallisesta puolesta vastaa everstiluutnantti Heikki Hiltula, joka aktiivipalveluksen jätettyään toimii Pohjois-Pohjanmaan maanpuolustuspiirin päällikkönä.
"Aluksi kieltämättä epäröin kurssin järjestämistä, kun ammattisotilaana mietin koulutuksesta saatavaa hyötyä", Hiltunen sanoo.
"Loppujen lopuksi kuitenkin hyödyksi riittää se, että tästä on iloa osallistujille. Tietenkään täällä ei kouluteta sulkeisjärjestystä tai ohjesääntöjä, joskin ruokailut ja majoittuminen tapahtuvat armeijan perinteiden mukaisesti", Hiltula sanoo.
Hänen mukaansa vastaavanlaisia kursseja on järjestetty ennenkin, mutta ne ovat olleet kasarmiympäristössä.
"Se ei ole paras ratkaisu vammaiselle, sillä metsässä oleskelu on paljon vapaampaa ja rauhallisempaa kuin varuskunnassa", hän pohtii.
Hiltulan lisäksi kurssiin ei osallistu muita henkilöitä maanpuolustuspiiristä, mutta ammattimiehenä on mukana entinen vääpeli Alpo Saksio.
Perinteet leirillä näkyivätkin, kun leiriläiset järjestyivät ruokajonoon Hiltulan jykevän komentoäänen ohjaamina. "Lakit pois ruokaillessa, se on vanha hyvä talon tapa. Ja sitten seuraava mies hakemaan ruokaa", Hiltula opasti maamerkkinä toimivan lankun takana jonottanutta joukkoa samalla kun Saksio jakoi ruokaa.
Vammaisten tukiyhdistyksistä avustamassa on kymmenen ohjaajaa, jotka toimivat ikään kuin ryhmänjohtajina. Heidän kaikkien lähipiiriin kuuluu cp-vammainen.
Rauhanomaista
sissiretkeilyä
Lauantaina kurssilaiset pystyttivät kasarmialueen lähimetsään kolme telttaa, jota ennen katsottiin maapuolustusvideo. Päivän ohjelmaan kuului myös suunnistusharjoitus kasarmialueella, polttopuiden teko ja kenttähartaus.
"Kamiinoja tuskin tarvitsemme, vaikka sellaiset teltoissa on", Hiltula tuumii.
"Jos sää pysyy kuivana, emme siis joudu jakamaan kipinävuoroja. Jokaiselle kurssilaiselle on jaettu makuupussi, jolla pitäisi pärjätä. Hiukan mietitytti tuo tulenteko iltahartausta varten, mutta tilaisuus järjestetään hiekkamontulla. Kyllähän leirinuotiot kuuluvat tunnelmaan", ammattisotilas mietiskeli.
Vammaisjärjestöä leirillä edustaa Heino Vimpari, jolla itsellään on kehitysvammainen poika. "Hän kävi tällaisen kurssin neljä vuotta sitten, ja se oli hänelle valtava elämys", Vimpari kertoo.
Vimparin mukaan jotkut leiriläisistä ovat olleet varusmiespalveluksessa jonkin aikaa, mutta kotiutettu sitten. "Useimmat eivät kuitenkaan ole käyneetkään koko laitoksessa, joten armeija edustaa vammaisille tuntematonta ja jännittävää maailmaa", Heino Vimpari sanoo.
"Toivommekin, että tällaisesta leiriharjoituksesta tulisi perinne, joka jatkuisi vaikka joka toinen vuosi. Poikani jaksaa muistella muutaman vuoden takaista retkeään vieläkin."
Armeijan saappaat
eivät paina jalkaa
Epäsotilaallisuudesta joukon varustuksessa muistuttivat vain siviilijalkineet, sillä armeijan kumisaappaat todettiin jo alussa epämukaviksi.
Taisipa jollakulla olla maastolippiskin väärin päin, mutta sehän kuuluu nykymuotiin. Taisteluvyötä eli hatutusliivejä kurssilaisille ei jaettu, vaan varusteet ovat kullakin olalla kannettavassa pussissa.
Leirille ilmoittautui kaikkiaan viisikymmentä miestä, mutta mukaan voitiin ottaa vain kolmisenkymmentä. Valintaperusteena oli osallistujan hyvä kyky pärjätä omatoimisesti. Eräs leirin osanottaja on oululainen Kari Orava.
"Ohjelmaa on paljon, ja luonnon keskellä on viihtyisää etenkin näin hyvällä säällä", Orava kertoo.
"Erityisen hauskaa oli suunnistus, ja muutenkin armeijamaisuus tuo tähän reissuun lisäväriä. Eivät aseet mikään tärkeä asia ole, eikä tänne niitä kaivatakaan. Parasta on leiritunnelma", hän sanoo.
Sunnuntaina leiriohjelmaan kuuluu etsintä- ja pelastusharjoitus, jonka jälkeen on vuorossa leirin purkaminen ja osallistujien valokuvaus. Tärkeä muisto sekin.