Järjestötalon purkua suunnitteleville on tulossa ongelmia talon suojissa piileskelevän Tapio Tapiovaaran seinämaalauksen vuoksi. Kun hulppea teos paljastettiin 40 vuotta sitten, se peitti koko toisen kerroksen sisääntuloaukon yläosan.
Maalauksen muistavat Järkällä käyneet varttuneet sukupolvet hyvinkin, mutta Foxia-ravintolan tiloissa kävijät eivät ole sitä nykyvuosina lainkaan nähneet, ei edes Foxian omistavan ravintolayhtiön toimitusjohtaja Jorma Yypänaho. Hän muistaa kuulleensa tuosta teoksesta.
Syy unohdukseen on paljolti siinä, että maalauksen on viime vuodet peittänyt Coca-Cola -mainos. Teosta ei tunneta edes Oulun taidemuseossa.
"Minä en ole sitä ikipäivänä nähnyt. Se oli suojattuna jo ennen kuin me tämä ostettiin vuoden 1996 marraskuussa. Veikkaisin, että se suoja on pantu siihen jo ennen 90-luvun puoliväliä", sanoo Yypänaho.
Kansanliike
pelottaa
Miten voidaan pelastaa ehyenä kokonainen seinä, jossa 14 neliön Sukupolvien saatto -maalaus on, jos talo moukaroidaan kasaan ja tilalle rakennetaan nykyaikainen uudisosa? Entä mitä sitten tehdään tuolla isolla seinänjärkäleellä, jossa on maalaus?
"Tarkoitus on se jollakin tapaa säilyttää, mutta muotoa ei ole vielä selvitetty. Eihän kaavan muutospäätöstäkään ole vielä tehty", toppuuttelee Oulun Järjestöyhdistys ryn edustajana Vasemmistoliiton Oulun Kunnallisjärjestön sihteeri Seppo Moilanen.
Kun kaavan muutospäätös saadaan 7.6., onkin mietittävä leikataanko 14 neliön secco eli kuivaan pintaan maalattu teos timanttisahalla vai millä.
"Kyllä tässä keinot keksitään!" Moilanen rauhoittelee. Hän paljastaa huolensa siitä, että teoksen puolesta olisi viriämässä joku kansanliike.
Housupukuinen madonna
Tasan 40 vuotta sitten, kesällä 1964 paljastettiin Järjestötalon portaiden yläpäässä juhlallisin seremonioin ja monin korulausein Tapsa eli Tapio Tapiovaaran laaja secco, kuivalle pohjalle maalattu seinämaalaus.
Aatteellinen teos osoittautui juhlavalla tavalla hartaaksi kuin alttaritaulu. Jopa sen yläosan loivaa harjakattoa myötäilevä muoto madonnamaisen naishahmon pään yläpuolella viittasi sakraaliin taiteeseen.
Tapsa Tapiovaara (1908-1982), joka oli aikanaan eturivin vasemmistolaistaiteilijoitamme ja erityisesti grafiikan sekä monumentaaliteosten tekijä, luonnehti itse teosta 23.8.64 Kalevassa sisältötaiteeksi.
Seinämaalauksessa esiintyy hänen mukaansa kolme aikakautta: vanhaa aikaa edustavat metsästäjä, kalastaja sekä näkijä, keskiaikaa korvenraivaajaryhmä ja uutta aikaa työmies, hänen housupukuinen vaimonsa ja lapsi tämän sylissä.
Aluksi Sukupolvien saatto oli määrä tehdä marmorirouheelle, mutta materiaalia ei saatu. Niinpä työ tehtiin vaikeana pidetylle kalkkipinnalle.
"Värien Tapio Tapiovaara uskoi pysyvän paikallaan niin kauan kuin seinäkin kestää, koska väreihin on käytetty frescojauhetta", Kalevassa kerrotaan.
Arkkitehti Martti Heikura, joka talon suunnitteli, oli jo kuollut kun Sukupolvien saattoa 40 vuotta sitten paljastettiin. Hänen vuosien takainen ehdotuksensa oli ollut, että Järjestötalon yläkertaan saataisiin suurikokoinen maalaus.
Kesäloma meni toteutukseen
Lopullinen työvaihe kesti puolitoista kuukautta ja siinä oli mukana myös mainospäällikkö Antero Haapaniemi, joka muistelee, että hänellä meni tuon vuoden kesäloma Sukupolvien saattoa toteutettaessa.
22 vuotta Oulun kuvataidetoimikunnassa ja -lautakunnassa kansandemokraattien edustajana ollut Haapaniemi pitää kuivatekniikalla eli seccona toteutettua seinämaalausta harvinaisuutena.
Sen pelastusoperaatio on hänen mukaansa aika vaikea, kun hän miettii talon seinän vahvuutta. Haapaniemi muistaa,myös, että teoksen pintaan pantiin hunajavahakerros suojaamaan sitä.
Vaikka Tapiovaara tekikin samantyyppisiä kuvia, Sukupolvien saaton kaltaisia ei ole muualla Oulussa. Teoksen harvinaisuudessakin on merkitystä, Haapaniemi arvioi.
"Kyllä se selvä on, että se olisi pelastettava, ettei se jäisi sinne remonttimiesten jalkoihin", Haapaniemi sanoo.
Olemassaolo
oli uutinen
"Emme mekään varmaan ole olleet tietoisia Järjestötalon seinämaalauksesta", sanoo Oulun taidemuseon amanuenssi Elina Vieru ja on sitä mieltä, ettei museossa oletettavasti ole dokumentoitu koko teosta. Hänelle itselleen koko Tapiovaaran teoksen olemassaolo on uutinen.
Museon tiedostoissa on lähinnä museon omia ja kaupungin kokoelmia eikä Tapsa Tapiovaaran teos ole tullut yksityisten kokoelmien kartoituksessa esille, Vieru muotoilee.
Vierun mukaan Tapiovaaran secco on vähintäänkin dokumentoitava mutta myös tutkittava, voidaanko se siirtää.