Hillary Clinton kiertomatkalla Afrikassa, Bill Clinton Pohjois-Koreassa. Viime päivien uutiset näistä matkoista ovat muistuttaneet aikasilmukkaa, joka vie takaisin 1990-luvulle. Tuttujen nimien tittelit vain ovat vaihtuneet "ensimmäisestä naisesta" ulkoministeriksi ja presidentistä ex-presidentiksi.
Barack Obama ja Hillary Clinton kilpailivat kiivaasti demokraattipuolueen presidenttiehdokkuudesta. Lopputulos alkaa nyt näyttää kuin kaupan erikoistarjoukselta: osta Obamat, saat Clintonit kaupan päälle.
Entinen presidentti Bill Clinton ilmestyi Pjongjangiin täysin yllättäen. Vielä tovi sitten Pohjois-Korea uhitteli ydintesteillään ja laukoi ohjuskokeita ympäriinsä. Kunnon selvyyttä ei välillä ollut edes siitä, onko maan johtaja Kim Jong-il elävien kirjoissa ja jos on, missä kunnossa.
Nyt Bill Clinton poseerasi samassa kuvassa Kimin kanssa, ja lyhyen visiitin kruunasi paluulento Yhdysvaltoihin kahden Pohjois-Korean vankeina olleen amerikkalaistoimittajan kanssa. Yksi ensimmäisistä vastaanottajista Los Angelesin kentällä oli entinen varapresidentti Al Gore, jonka yhtiölle nämä journalistit tekivät töitä. Pienet ovat piirit tässäkin.
Mutta jos tämä ei ollut läpimurto, ei sitten mikään ole. Välittömin vaikutus tuntuu Yhdysvalloissa, jossa yhdistelmä Obama, Clintonit ja Gore nappasi kotiyleisön edessä ison pr-voiton. Kahden toimittajan kotiinpaluu oli hyvin tunnekylläinen mediatapahtuma.
Suurempi arvoitus on, mitä Bill Clintonin operaatio merkitsee Pohjois-Korean suhteisiin. Vaikka entinen presidentti oli liikkeellä muka yksityishenkilönä, totuus on varmasti kaikkea muuta. Pohjois-Korean ei ollut mikään pakko ottaa Clintonia vastaan ja vapauttaa kahta amerikkalaista. Niin kuitenkin tapahtui, mikä tarkoittaa, että kulisseissa on tapahtunut jotain.
Sinänsä voi kyynisesti ajatella myös niin, että vangitsemalla kaksi amerikkalaisnaista Pohjois-Korea sai käsiinsä loistavan neuvotteluvaltin. Yksi osa hintaa oli, että paikalle tulevan delegaation oli oltava kyllin arvovaltainen. Ex-presidentti, jonka vaimo on nyt ulkoministeri, riitti pohjoiskorealaisille.
Nyt on joka tapauksessa nähty, että Kim Jong-il on toimintakykyinen ja että Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain hallinnot pystyvät keskustelemaan keskenään. On silti aivan liian aikaista sanoa, merkitseekö tämä jonkin isomman muutoksen alkua. Pohjois-Korean sisäisistä ajatuksista ei ole ennenkään saanut kukaan selvää.