Yhdysvaltain presidenttiehdokkaiden väittelyssä demokraattien Hillary Clinton käytti tehokkaasti vahvinta valttiaan, asiaosaamista.
Ratkaisusta on kuitenkin liian aikaista puhua. Kuuden viikon aikana ennen vaalipäivää ehtii tapahtua paljon.
Yhdysvaltain presidentinvaalien pääehdokkaiden televisioväittelyt ovat perinne, jota muu maailmakin on seurannut jännittyneenä. Muutaman kerran vaaliväittelyjen on arvioitu ratkaisseen vaalien lopputuloksen. Näin saattoi olla John F. Kennedyn ja Richard Nixonin sekä Jimmy Carterin ja Ronald Reaganin välillä.
Maanantai-iltana New Yorkissa käyty demokraattien Hillary Clintonin ja republikaanien Donald Trumpin ensimmäinen väittely ei ehkä nouse tähän kategoriaan. Väittely oli silti latautuneimpia ehdokkaiden tv-keskusteluja vuosiin.
Asetelman teki poikkeukselliseksi se, että ammattipoliitikko Clintonin haastoi populistinen miljonääri Trump, jonka nousu jo näin lähelle Valkoista taloa on ollut sensaatio.
Ensimmäinen kasvokkain käyty väittely oli totuuden hetki ennen kaikkea Trumpille ja hänen kannattajilleen.
Vielä kaksi viikkoa sitten Hillary Clintonin tilanne näytti uhkaavalta, kun 68-vuotias entinen ulkoministeri sairastui keuhkokuumeeseen. Tiistaiaamuna Suomen aikaa ruudussa esiintyi kuitenkin hyvävoimainen, itsevarma presidenttiehdokas. Enää hänen tiensä Valkoiseen taloon ei näytä kaatuvan ainakaan terveysongelmiin.
Donald Trumpin vahvuus on kuten populisteilla perinteisesti, hyökkäävä, railakas puhetapa. Sitä hän käytti nytkin, mutta ei niin räikeästi kuin vaalikampanjansa alkuaikojen puheissa. Tässä vaiheessa kampanjaa äänen kellossa pitää kuulostaa jo toisenlaiselta.
Trump pyrki painamaan päälle etenkin talouskysymyksissä, joissa hänellä on oman menestyksensä perusteella jonkinlaista uskottavuutta. Merkillepantavasti hän myös kalasteli Clintonin vesillä puhuessaan Yhdysvaltojen afroamerikkalaisen väestön heikoista asuinoloista.
Clinton on poliitikkona ehtinyt olla lukemattomissa kovissa keskusteluissa ja neuvottelutilanteissa. Näissä vahvistunut paineensietokyky näkyi hänen esiintymisessään.
Asiaosaamisessa, erityisesti ulkopolitiikassa, Clinton oli pitkän kokemuksensa ansiosta Trumpia edellä. Trump kyllä pyrki ahdistamaan Clintonin tämän tekemisistä ja erityisesti tekemättä jättämisistä, mutta vastaehdokkaan ihon alle hän ei päässyt.
Sekä asiantuntija-arvioissa että mielipidemittauksissa enemmistö piti Clintonia väittelyn voittajana. Tämä erävoitto on hänelle äärimmäisen tärkeä. Trumpin sanavalmius ei purrutkaan odotetusti.
Väittelyn lopputulos ja vaikutus äänestyspäätöksiin ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Useimmiten väittelyt vahvistavat ehdokkaiden kannattajien tukea, paljon harvemmin olennaisesti muuttavat äänestäjien mielipiteitä ehdokkaista.
Matkalla Valkoiseen taloon Clinton on nyt askeleen kaksi Trumpia edellä. Tämän kohdallakin olisi kuitenkin ennenaikaista puhua ratkaisevasta epäonnistumisesta.
Vaaliväittelyitä on jäljellä kaksi ja kampanja-aikaa kuusi viikkoa. Siihen jaksoon voi mahtua vielä monia skandaaleja, paljastuksia, epäonnistumisia ja muita käänteitä.