Pääkirjoitus

CIA:sta Obaman kom­pas­tus­ki­vi

Presidentti Barack Obaman kovin urakka ei kenties olekaan perusterveydenhuollon takaaminen jokaiselle amerikkalaiselle. Keskustiedustelupalvelu CIA:n törkeydet pakottavat presidentin ravistelemaan ensiksi kansallisen turvallisuuden linnakettaan.

Presidentti Barack Obaman kovin urakka ei kenties olekaan perusterveydenhuollon takaaminen jokaiselle amerikkalaiselle. Keskustiedustelupalvelu CIA:n törkeydet pakottavat presidentin ravistelemaan ensiksi kansallisen turvallisuuden linnakettaan.

Julkitulleet tiedot Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n kuulustelumenetelmistä ovat nostattaneet poliittisia laineita Washingtonissa. CIA:n väitetään kiduttaneen terroristeiksi epäiltyjä vankeja systemaattisesti ja julmasti. Heitä on muun muassa estetty nukkumasta, pidetty nälässä, uhattu raiskata tai lähiomaisiaan tappaa ja peloteltu viereisen huoneen valeteloituksilla.

Kaiken lisäksi CIA:n virkailijat ovat systemaattisesti tuhonneet kuulusteluista kuvattuja videonauhoja. Tosin tiedossa ei ole, oliko tuhotuissa nauhoissa selkeää vankien kidutusta. Menetelmät ovat joka tapauksessa laittomia ja etenkin ihmisoikeuksia rikkovia. Kidutuksella hankitulla tiedolla ei liioin ole juurikaan todistusarvoa.

Tätä sotkua presidentti Barack Obama vähiten kaipasi. Hän on pahassa puristuksessa terveydenhuoltouudistuksensa kanssa ja joutuu sen lisäksi seinää vasten asioista, joiden juuret juontavat presidentti George W. Bushin kauteen.

Entinen varapresidentti Dick Cheney puolestaan on vakuuttanut, että kuulustelumenetelmät ovat olleet laillisia ja että niillä on estetty terrorihyökkäyksiä Yhdysvaltoja vastaan. Väitteiden todenperäisyys puolin ja toisin selvinnee aikanaan. Sen verran vakavia syytökset ovat, että CIA:n toimien tutkinnasta voi odottaa pitkää ja perusteellista. Ja sen poliittinen laskeuma voi olla melkoinen.

Varmuudella voi kuitenkin jo sanoa, että kaiken kohinan taustalla on syyskuun 2001 terrori-isku New Yorkin sydämeen. Presidentti Bush allekirjoitti nopeasti asetuksia, joilla CIA:n valtuuksia lisättiin. Tiedustelupalvelu sai tehtäväkseen ottaa iskun päätekijäksi epäilty Osama bin-Laden kiinni tai tarvittaessa tappaa.

Joko CIA sai presidentiltä oikeasti hyvin laajat valtuudet tai sitten virasto tulkitsi valtuutensa liian laajoiksi, mutta jo vuonna 2002 se otti kiinni Al-Qaida-järjestöön kuuluvia henkilöitä. Julkisia oikeudenkäyntejä ei järjestetty eikä todisteita epäiltyjä vastaan julkistettu.

The New York Times-lehden mukaan CIA:n agentit päättivät käyttää karskeja kuulustelumenetelmiä, jotka olivat tunnettuja Neuvostoliitosta ja kylmän sodan ajoilta. Jos näin todella oli, se selittää myös sen, miksi huippusalaiset vankilat sijoitettiin Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Niitä ei missään tapauksessa saanut näyttää suurelle yleisölle. Presidentti Bush itse myönsi vasta vuonna 2006 vankiloiden olemassaolon.

Bushin hallinnon tekemiset aiheuttavat presidentti Obamalle ikävää poliittista painolastia aikana, jolloin hänen pitäisi voida keskittyä kaikkeen muuhun kuin edeltäjänsä tekemisiin.

Itse asiassa on mahdollista, että CIA:sta tulee Obamalle vakava kompastuskivi. Todisteita väärinkäytöksistä alkaa olla riittämiin. Jotakin CIA:lle on tehtävä. Vastapuolella on republikaanien kovan linjan edustajat, jotka syyttävät kerkeästi Obamaa kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta, etenkin kun terrorismi ei ole maailmasta hävinnyt mihinkään.

Obama on tienhaarassa. Ulkopoliittinen uskottavuus vaatii uskottavia toimia kidutusväitteiden suhteen. Sisäpoliittisesti taas voi olla järkevää antaa republikaaneille myöten, jotta yleinen mielipide kääntyisi terveydenhuoltouudistuksen taakse. Tasapainoilu vaatii kaiken poliittisen osaamisen, jota tuoreella presidentillä on.

Barack Obaman kovin haaste ei ehkä olekaan terveydenhuolto vaan CIA.