CIA:n kasaama teos Suomen maantieteellisistä faktoista on kerätty paikan päällä kuvaamalla ja karttoja tutkimalla, arvioivat Kalevan haastattelemat asiantuntijat.
1960-luvun alussa kasattu Suomi-tietokanta on niin laaja, ettei vastaavaa koontia löytynyt tuolloin edes meiltä kotimaasta.
CIA:n arvioidaan tehneen töitä vuosia isolla porukalla suomalaisen maantieteen läpivalaisemiseksi.
Joensuun yliopiston dosentti Juha Pohjonen tietää kertoa, että USA:n sotilasvirkamiehiä karkotettiin Lapista ainakin 1962, koska nämä kuvasivat ja mittailivat teitä sekä siltoja. Kokoamistyötä on tehty myös tutkimalla sekä laskemalla karttapisteitä.
"Tämäntyyppisillä matkoilla, karttatutkimuksilla, oppikirjoilla sekä sanomalehdillä on ollut merkitystä materiaalin keräämisessä", Pohjonen sanoo.
Yhdysvaltalaiset olivat kylmän sodan melskeessä palavan kiinnostuneita Suomen pinnanmuodoista, hallintorajoista sekä strategisesti keskeisistä kohteista. Kiinnostusta selittää se, että Suomi laskettiin potentiaaliseksi sotatantereeksi.
USA:n keskustiedustelupalvelu ei osoittanut aktiivisuutta pelkästään Suomea kohtaan, vaan se operoi tiiviisti kaikissa sotilaallisesti ja poliittisesti mielenkiintoisissa maissa kylmän sodan aikana.
Kattavat maantieteelliset paketit kerittiin CIA:n toimesta kasaan lukuisista Etelä-Amerikan maista sekä Neuvostoliiton rajanaapureista.
Valmistautumista satelliittiaikaan
Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka pitää USA:n toimia selvänä harppauksena kohti satelliittiaikaa. Suurvalta valmistautui siihen, että tulevaisuudessa se kykenisi keräämään tiedot maasta kuin maasta ympäri palloa.
"1980-luvulla kävi muun muassa ilmi, että USA:n ydinasemaaleja oli ripoteltu myös Suomen alueelle. Meillä on ollut iso strateginen merkitys. Selvästi näillä mittauksilla on varauduttu myös siihen, että suurvalta valmistautuu kasaamaan jatkossa mittavia tietokantoja lukuisista maista", Tarkka toteaa.
Suojelupoliisin viestintäpäällikkö Liinu Lehto-Seliavaara muistuttaa, että CIA on jatkanut kattavien maatietopankkien ylläpitoa. Osa näistä tiedoista on hyvinkin julkisia.
Dosentti Pohjosen mukaan tietopakettia on voinut tehdä esimerkiksi parikymmentä henkeä reilun vuoden ajan. "Tällainen porukka on helposti irrotettavissa reilusti yli 10 000 hengen organisaatiosta."
Tiedot ovat taidolla kasattuja
"Oikeastaan samanlaiset tiedot ovat olleet olemassa Suomessa hajallaan, mutta ei noin kootusti tiivistettynä yksiin kansiin", Jukka Tarkka toteaa.
Juha Pohjosen mielestä teoksen ansio piilee sen kokonaisvaltaisuudessa. Silti hän huomauttaa, ettei tiedustelusta kannata liiaksi innostua. "Tiedonkeruu ei sinänsä ole erikoista, mutta on iso arvo, että CIA on nähnyt näin paljon vaivaa kasata yhtenäinen tietopankki Suomesta."
Mielenkiintoa nostattava piirre on se, että tutkijat uskovat, ettei Neuvostoliitolla ollut aivan yhtä kattavaa materiaalia suomalaisesta karttapinnasta.
Tutkija Ohto Manninen sanoo, että Neuvostoliitokin teki kattavia väylämittauksia kylmän sodan aikaan. Hänen tietoonsa ei ole kuitenkaan osunut näin seikkaperäistä analyysiä.
"Tutkimassani teoksessa Puna-armeijan marssiopas Suomeen, vuodelta 1939, ilmenee tietoja siltojen kantokyvyistä, mutta ei siellä esimerkiksi tarkkaa paikkatuntemusta ollut."