Chileläiset äänestivät itselleen ensimmäisen naispresidentin sunnuntaina. Koko maanosassa, miehisestä kulttuuristaan tunnetussa Etelä-Amerikassa tapahtuma on historiallinen. Sosialisteja edustavan Michelle Bacheletin valinta oli silti odotettua, sillä viime aikoina kaikissa vapaissa Chilen vaaleissa vasemmistolaiset ovat voittaneet presidentinvaalit.
Keskustavasemmistolaisen hallituksen entinen puolustusministeri Bachelet keräsi runsaat 53 prosenttia äänistä. Vastaehdokas, oikeisto-oppositiota edustava multimiljonääri Sebastian Pinera sai vajaan 47 prosentin äänisaaliin.
Jo joulukuun alkupuolella pidetty ensimmäinen vaalikierros antoi viitteitä tulevasta. Bacheletia kannatti silloin 46, Pineraa 25 prosenttia äänestäjistä. Pinera teki hyvän loppukirin, mutta voittoon saakka suosion nousu ei kantanut.
Chileläisten asenteet ovat eteläamerikkalaisittain katsoen muuttuneet huimasti. Maan väestö on naisenemmistöinen, mutta Bacheletillä oli tukijoukoissaan myös miehiä huomattavan paljon. Muutos on ollut nopeaa, sillä Bachelet teki historiaa jo aiemmin ollessaan Chilen ensimmäinen nainen niin terveysministerinä kuin puolustusministerinäkin.
Chilen synkkä lähihistoria vaikutti lastenlääkäri Bacheletin elämään. Hänet pidätettiin diktaattori Augusto Pinochetin johtaman sotilashallituksen aikana ja häntä kidutettiin. Bachelet asui pitkään maanpaossa muun muassa Itä-Saksassa.
Kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti on puhunut muuan muassa entistä tasapuolisemman tulonjaon, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja julkisten palvelujen puolesta. Hänen kilpakumppaninsa Sebastian Pinera puolestaan lupasi hankkia työttömyyden vaivaamaan maahan miljoona uutta työpaikkaa.
Chilen, kuten monen muunkin maan presidentinvaaleissa oli kyse pitkälle mielikuvista. Kukaan ei voi nopeasti korjata heikon talouden epäkohtia, ei Bachelet eikä Pinera. Ainoa mahdollisuus on, että maassa ponnistellaan yksituumaisesti paremman tulevaisuuden puolesta. Mahdollisuuksia siihen on, sillä Pinera toivotti jo ennen ääntenlaskennan päättymistä Bacheletille kaikkea mahdollista menestystä.
Pahin mahdollinen vaihtoehto Chilessä ja koko Etelä-Amerikassa, kuten kaikkialla muuallakin on, että eri poliittiset ryhmät nahistelevat jatkuvasti keskenään ja lietsovat yhteiskuntaan rauhattomuutta. Ehkäpä historia on opettanut chileläisiä.
paakirjoitus@kaleva.fi