Joulun uutisista jäi mieleen, että Cheetah-simpanssi kuoli. Cheetah näytteli Tarzanin kaveria elokuvissa 1930-luvulla. Cheetah menehtyi munuaisvikaan 80-vuotiaana eläinten hoitokodissa Floridassa.
Cheetah tykkäsi hauskuttaa ihmisiä vielä eläkepäivillään. Se maalasi sormillaan, katseli televisiosta jalkapalloa ja kuunteli musiikkia. Jos Cheetahia vaivasi alakulo tai ärtymys, eläin osasi näyttää senkin. Pahimmillaan se kuulemma heitteli ulostettaan.
Kansainvälisessä mediassa toki epäiltiin, että simpanssin kuolema keksittiin Hollywoodissa, jonka viihdeteollisuuden myllyt ovat hallinneet länsimaisen ihmisen mieltä sata viime vuotta.
Mikä erottaa ihmisen simpanssista? Joskus tuntuu ettei mikään.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos Helsingin yliopistosta viittasi taannoin Tiede-lehdessä (10/2010) amerikkalaiseen kädellisten eläinten tutkijaan Sarah B. Hrdyyn. Roos sanoo tulleensa "täysveriseksi evoluutiososiologiksi" luettuaan Hrdyä.
Käsittääkseni Roos tulkitsee elämää niin, että ihmisyhteisöjä, ja erityisesti perhesuhteisiin liittyviä tieto- ja tunnetoimintoja ohjaavat biologiset, "eläimelliset" taustatekijät. Evoluution ohjausvoimaa vahvistavat myös geenitutkimuksen tulokset.
Sarah B. Hrdy vertaa tutkimuksissaan apinoiden elämää ihmissuhteisiin. Apinoille kuuluvat esimerkiksi äidinrak-
kaus, kiintymys ja hoivaaminen. Samoin ehkäisy, isyyden tunnistaminen sekä lapsen ja vanhemman väliset konfliktit, joista lapsenmurhat ovat äärimmäisin ilmentymä. Apinayhteisöissä voidaan tunnistaa valtasuhteita perheessä sekä sukulaisten välistä auttamista.
Ihminen eroaa eläimistä puhetaidollaan. Turha puhe tai erittelevä ajattelu elämässä, esimerkiksi suvunjatkamispuuhissa ei välttämättä aina toimi.
Jos analyyttisyys kuitenkin sallitaan, ihminen voi kyetä aika ajoin älylliseen keskusteluun. Ihmisenyhteisöjen äly tiivistyy kulttuuriin, politiikkaan ja lakiin, joissa kansalaisyhteiskunta parhaimmillaan sopii avoimesti tavoitteistaan ja pelisäännöistään.
Kokkolan kappalaisen Anders Chydeniuksen kerrotaan sanoneen valtiopäivillä 1766 Tukholmassa, että "jollei mitään muita kuin yksipuolisia syitä ja oikaisuja pääse päivänvaloon, niin korkeat asianomaiset itse pysyvät pimeydessä". Chydenius määritteli silloin sananvapauden ja tutkivan journalismin ideaa.
Pentti Virrankoski kirjoittaa Chydeniuksen elämäkerrassa (1986), että Chydeniuksen "suuri aikaansaannos oli poliittisen sensuurin lakkauttaminen". Virallisten asiakirjojen julkisuus laajeni. Chydeniukselle oli poliittiset motiivit taustallaan. Hän edusti papistoa, mutta toimi myös talonpoikien puolesta aatelin yksinvaltaista säätyvaltaa vastaan.
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg toteaa kirjassaan Oikeuden ja vallan solmuja (2011), että julkisuudella on Suomessa ihannetausta, sillä Chydeniuksen aloitteesta 1766 hyväksytty painovapausasetus on ensimmäinen julkisuusnormi maailmassa. Suomalaisista presidenteistä K.J. Ståhlberg veti linjat hallinnon avoimuudelle.
Painovapausasetus mahdollisti, että kirjoista tai lehdistä tuli vallan vahtikoiria. Valistusaikana uskottiin, että yhteiskunnan kehitys perustuu tietopohjaan ja älyllinen keskustelu toteutuu mediassa.
Joululomalla tiedon sijasta kaipasi elämyksiä, vaikkapa lapsuudenaikaisia sankaritarinoita Tarzanista, Janesta ja Cheetahista. Lempeä suo aina vaan myös esimerkiksi venäläinen lääkäri ja kirjailija Anton Tšehov.
Venäjää seuraava toimittaja Susanna Niinivaara totesi osuvasti Suomen Kuvalehdessä (32/2010), että Tšehovin suosion salaisuus on ihmisrakkaus, armonanto epätäydellisyydelle ja huumori. Hänen henkilöhahmonsa ovat rakastettavia.