Lähdetään liikkeelle aivan alkeista. Italialainen tervehtii aamuisin ja aamupäivisin sanomalla "Buon giorno", iltapäivällä ja illalla sanomalla "
Jo matkalla lentokentältä Roomaan tervehtiminen aiheutti hämmennystä, sillä konduktöörien suupielistä pakeneva äännähdys muistutti lähinnä murinaa, joka myöhemmin selvisi olevan vain puoliääneen mutistu loppuosa "...
Palveluhenkilökunnan tervehtimisestä aiheutuvat päänvaivat jatkuvat, kun kaupassa pääsee kassalle asti. Kassaneiti tuntuu keskittyvän kaikkeen muuhun paitsi tuotteiden piippailuun. Hän huutelee työtovereilleen, käy välillä hakemassa muovikasseja toiselta kassalta, ottaa välillä hörpyn juomapullosta ja venyttelee.
Kun asiakas viimein pääsee maksuvaiheeseen, on kassaneitiä turha edes yrittää tervehtiä, sillä vastaukseksi saa vain vihaisen mulkaisun ja italiankielisen utelun muovikassien määrästä.
Nukkuminen voi olla Italiassa vaikeaa heikosti eristettyjen ikkunoiden vuoksi, joiden läpi kantautuvat selvästi kaikki kadun äänet humalaisista huuteluista autojen jatkuvaan tööttäilyyn. Siitä huolimatta roomalainen vastaa iloisen pirteästi tuntemattomankin huutelijan aamutervehdykseen.
Tässä tuntemattomien tervehtimisessä piilee kuitenkin vaara, ettei keskustelu jää pelkästään tervehtimiseen, vaan vastapuolen edustaja vaatii sille jatkoa jatkamalla puhumista.
Valitettavan usein italialaisen tervehdyksen sanojan luullaan oikeasti osaavan italiaa.
Tästä tilanteesta pääsee tunnustamalla rohkeasti "
"Non capisco italiano" kannattaa sanoa selvästi ja kovaäänisesti loppuun saakka, sillä jos lauseesta jättää viimeisen sanan pois, kanssakeskustelija katsoo ihmetellen ja alkaa selittää asiaa uudestaan, jotta asia menisi varmasti perille.
Eräs ohikulkeva nainen ei millään halunnut ymmärtää, että en pysty keskustelemaan hänen kanssaan. Useiden epätoivoisten "Non capisco italiano" -lauseiden jälkeen hän jatkoi yhä vuolaasti juttuaan. Jossain vaiheessa hän ilmeisesti pääsi juttunsa loppuun ja jatkoi matkaansa. Hän jätti jälkeensä hämmentyneen turistin, joka ei ymmärtänyt kuulemastaan sanaakaan.
Jos englanti sujuu, italian taitojen esittelyssä loistava jatkokysymys "Non capisco" -lauseelle on "
Monessa tapauksessa tämä lause saattaa mennä aivan ohi korvien, sillä italialaiset eivät tunnu kovin helpolla tunnustavan, etteivät osaa jotain.
Loistavana esimerkkinä tästä käy se, kun painelin syömään arabialaisravintolaan Trasteveressä. Aloitin tilauksen kysymällä "
Kaikki meni suhteellisen ymmärrettävästi siihen saakka, kunnes shawarmat oli syöty. Myyjä tuli ruuan päälle tarjoamaan vielä maistiaisia falafelista, ja alkoi samalla selittää äärimmäisen innoissaan jostain hänelle selvästi tärkeästä asiasta.
Useat "Non capisco italiano" -yritykset menivät aivan kuuroille korville, ja myyjä hiljeni vasta sen jälkeen, kun heitin kaikki näyttelijäntaitoni peliin ja esitin kovaäänisesti ymmärtäväni, mitä hän minulle juuri kertoi.
Hyvin tärkeää on myös tietää, kuinka pyytää anteeksi. Jos kadulla tönäisee vahingossa ohikulkevaa, noin samanikäistä tai nuorempaa, voi sihauttaa rennosti huulten välistä "
Silti moni roomalainen jättää suosiolla anteeksipyytelyt väliin ja jatkaa matkaa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka hän olisi tönäissyt kädessäsi olevan, juuri ostetun jäätelön rinnuksillesi.
Miten sitten hankkia uusi jäätelö rinnuksilla sulavan tilalle? Rooma on gelaterioita eli jäätelöbaareja pullollaan. Kannattaa valita se, jolla on laajin valikoima. Aikaa saa kulutettua vaikka kuinka paljon jäätelömaun valintaan, sillä ne eivät ole samaa luokkaa suomalaisten kioskien kanssa. Taikasanat jäätelön saamiseen ovat "
Jos käy huono tuuri, nämä eivät riitä jäätelömyyjälle, vaan hän jatkaa loputtomalta tuntuvaa kysymysketjua. Siinä vaiheessa kannattaa kokeilla onneaan ja heitellä myöntävää "Si", ja kieltävää "No"-vastausta vuorotellen niin kauan, että on maksun aika.
Ja kun uusi jäätelöannos on viimein hyppysissäsi, voi äskeisen välikohtauksen voi mitätöidä sanomalla "
Vaikka aluksi olisikin saanut huonohkoa palvelua jäätelönmyyjien osalta, rakkaudentunnustus jäätelöä kohtaan tuo varmasti hymyn jopa kaikkein äkäisimmän jäätelöpallonpyörittäjän huulille. Ellei muusta syystä, niin ainakin sen vuoksi, että typerä turisti yritti juuri tehdä vaikutuksen lausumalla rakkaudentunnustuksen totaalisen väärin.
Roomaan matkatessa kannattaakin varautua siihen, että kaupunkilaiset ovat kyllästyneitä turisteihin. Eikä se ole mikään ihme, sillä Roomassa vierailee vuosittain 14 miljoonaa turistia.
Turistien määrä konkretisoitui siinä vaiheessa, kun menin kysymään neuvoa eräältä paikalliselta. Hän tuijotti minua häkeltyneenä "Parla inglese?" -kysymyksen esitettyäni ja sopersi englanniksi, ettei puhu italiaa.
Hyvää kohtelua ei aina saa, jos vaikuttaa vähänkään turistilta. Siinä vaiheessa, kun tilanne käy sietämättömäksi eikä muuta pakokeinoa ole, kannattaa käyttää hyväksi italialaisten hurskautta ja Vatikaanin läheistä sijaintia.
Ainoa toimiva keino katolisten roomalaisten harhauttamiseen on osoittaa vastakkaiseen suuntaan ja huutaa "Ché e il Papa!?" eli onko tuo paavi!? Siinä vaiheessa kun rukousnauhat kolisevat ja katseet kääntyvät, on hyvä sauma ottaa jalat alleen ja paeta nurkan taa muistelemaan, miten se anteeksipyyntö italiaksi menikään.