Venezuelassa on kansanäänestys päättynyt presidentti Hugo Chávezin tahdon mukaisesti. Tahto oli, että presidentin nimi on jatkossakin Hugo Chávez.
Näin hän teki sen, mihin edes Vladimir Putin ei Venäjällä halunnut ryhtyä: muutti perustuslakia suosiakseen itseään. Putin olisi varmasti kyennyt junailemaan läpi perustuslain muuttamisen niin, että hän voisi tällä hetkellä istua kolmatta kauttaan Venäjän presidenttinä. Sitä hän ei tehnyt.
Oleellinen ero on siinä, että Putinin edustaman valtakoneiston jatkuvuus ei ollut kiinni siitä, kuinka presidentin ja pääministerin paikat on jaettu. Venezuelassa tilanne on toinen. Chávezin vaihtoehtoina on joko vallan pitäminen kokonaan tai sen menettäminen kokonaan.
Suomessa opittiin Urho Kekkosen jälkeen, että suositunkin presidentin virkakausien määrän rajoittaminen on demokratian edun mukaista. Samaan on päädytty likimain kaikkialla, missä demokratiasta voidaan puhua.
Chávezin eduksi on sanottava, että
asiaa edes kysyttiin kansalta ja että vastustajatkin pystyivät kampanjoimaan. Se on paremmin kuin Kuubassa, jossa Castron veljespari on itse päättänyt jo yli puoli vuosisataa edustavansa Kuuban kansaa.
Mutta Chávezin edustama vasemmistopopulismi olisi paljon uskottavampaa, jos siihen sisältyisi valmius myös vallasta luopumiseen. Vaikka presidentinvaalit jatkossa järjestetään, niiden todennäköisin voittaja on jo tiedossa.
Suurin ongelma on siinä, että Chávez antaa näin toimintamallin muillekin valtaan takertuville populistijohtajille. Latinalaisessa Amerikassa demokratia on viime vuodet yleisesti vahvistunut, ja monessa maassa sen myötä on äänestetty vasemmistohallitus valtaan. Jos vaalit joskus vievät toiseen suuntaan, sekin on voitava sallia. Demokratiaa on vallasta luopuminen, ei siihen takertuminen.
Chávez on viime vuodet ollut kansainvälisen politiikan kummajainen, joka on muhkeiden öljytulojen turvin pitänyt palopuheita imperialismia ja Amerikkaa vastaan. Öljytulojen varassa myös "bolivaarinen vallankumous" on kyennyt ylläpitämään sosiaalisia ohjelmia, jotka ovat tuoneet aitoa kansansuosiota.
Kansainvälisen talouskriisin myötä Chávezin haaste on paljon entistä suurempi. Onko hänen politiikallaan elinvoimaa, joka veisi vaikeidenkin aikojen läpi, vai onnistuuko vallassa olo vain kontrollia lisäämällä? Yhden johtajan karisman varassa olevien valtakoneistojen ennuste on yleensä aina huono.
paakirjoitus@kaleva.fi