Tampereen teatterin Frenckell-näyttämön lämpiöön kävelee itkeneen näköisiä ihmisiä. Näytelmä Carola - kielletyt leikit on päättynyt. Lahjakkaan ja kauniin laulajatähden tarina ja varsinkin sen traaginen loppu liikuttavat.
Ensi-iltansa Tampereen teatterin näyttelijä Mari Postin käsikirjoittama ja esittämä näytelmä sai joulukuussa.
"Pari vuotta sitten esiinnyn eräässä teatterin tilaisuudessa ja lauloin Carolan esittämiä kappaleita", kertoo Posti. Sen enempää hän ei tuolloin laulamiaan lauluja tai niiden esittäjää ajatellut, vaikka toki suurin piirtein tiesikin, kenestä oli kysymys.
Postia pyydettiin laulamaan Carolan tuotantoa enemmänkin. Samaan aikaan teatterin kapellimestari Jyrki Niemi halusi tehdä jousikvartetin kanssa jotain erilaista. Posti puolestaan oli kirjoittanut muutamia käsikirjoituksia lähinnä pöytälaatikkoon.
"Carolasta ja hänen elämästään en tiennyt ennalta juuri mitään enkä ollut koskaan nähnyt hänen esiintyvän", sanoo Posti. Taustatietoja hän hankki muun muassa katsomalla Ylen arkistonauhoja ja lukemalla elämäkerran. Carolaa käsittelevästä televisiodokumentista löytyi tietolähteeksi myös häntä 1960-luvulta lähtien ihaillut helsinkiläinen Tero Leimu kattavine leikekirjoineen.
Käsikirjoitusta tehdessään Posti ei juuri käyttänyt kirjoittajan vapauksia, vaan halusi pysyä faktoissa. Carolan repliikit ovat hänen lehti- ja televisiohaastatteluissa sanomiaan.
"En myöskään halunnut alkaa esittämään Carolaa, vaan halusin jättää katsojalle vapauden analysoida häntä sen sijaan, että olisin analysoinut häntä itse." Laulajan aatelistausta, uran tekemisen vaikeudet ja esiintymisjännitys yllättivät Postin.
"Kaikki ammatikseen esiintyvät kärsivät varmasti esiintymisjännityksestä ainakin jossain vaiheessa. Yhtä paha jännitys kuin Carolalla ei ole kuitenkaan kovin yleistä. Jännityksestä huolimatta hän jatkoi uraansa."
Jännityksen lamauttavuudesta kertoo jotain se, että eräällä keikalla Carola ei uskaltanut tulla lavalle ennen kuin yleisöä oli pyydetty tanssimaan. Näin heidän huomionsa ei kiinnittyisi liikaa illan esiintyjään. Kun jännityksestä pääsi ohi, ei esiintymisessä ollut enää mitään vaikeuksia.
"Carola oli aito tulkinnoissaan. Hän ajatteli ja eli jokaisen laulamansa sanan, eikä vain esittämällä esittänyt. Hän lauloi tunteella ja saattoi itkeä ja laulaa", sanoo Posti.
Carola oli suosittu, mutta suosion kääntöpuolella olivat armoton itsekritiikki ja perfektionismi - ja lehdistön piikittely. Carolan ihmissuhteita reposteltiin lehtien palstoilla ja monissa lehtijutuissa hänestä käytettiin lempinimeä Pullukka aatelisneito.
Carola osasi myös itseironian. Sen ja ronskin huumorintajun avulla hän meni vaikeuksista eteenpäin.
Rempseyden ja kirosanojen takana oli kuitenkin herkkä ihminen, joka ei kovin helposti päästänyt ketään lähelleen.
Näytelmä on saanut hyvän vastaanoton ja se on ollut koko ajan loppuunmyyty. "Katsomossa on ollut nuoruutensa 1960-luvulla viettäneitä, mutta myös kolmekymppisiä ja teini-ikäisiä, jotka ovat nyt löytäneet Carolan", sanoo Posti.
"Loppuunmyyty esitys on paras palaute, mutta hienoin kiitos tuli kuitenkin ensi-illassa olleelta Carolan parhaalta ystävältä Aarno Raniselta. Hän sanoi esityksen kertoneen Carolasta oikealla tavalla: että hän oli juuri sellainen, kuin näytelmä antoi ymmärtää."