Kasvitieteen isänCarl von Linnén syntymästä tulee toukokuussa kuluneeksi 300 vuotta. Hänen kuuluisin teoksensa on luokittelujärjestelmä, jonka mukaan eläimet, kasvit ja kivet jaettiin. Useimmat Linnén antamista lajinimistä ovat yhä tutkijoiden käytössä.
Linné loi uransa Upsalan yliopistossa, missä elämäntyötä juhlistetaan pitkin kuluvaa vuotta. Juhlallisuudet huipentuvat tutkijan syntymäpäivän aikaan. Evoluutiomuseon dosentti Roland Moberg koordinoi juhlavuoden tapahtumia. Eläkkeelle ehtinyt kuraattori on hämmästynyt vieraiden määrästä. Jopa Japanin keisari Akihito 120-päisine seurueineen on luvannut saapua. Muitakin kuuluisuuksia on tulossa. Sir David Attenborough ja Dame Jane Goodall vihitään yliopiston kunniatohtoreiksi.
Moberg on työskennellyt Linnén ja hänen seuraajiensa kasvikokoelmien parissa yli 30 vuotta. Linné oli varsinainen moniosaaja ja poikkitieteellisen tutkijan esikuva.
"Linné vastasi yksin tutkimusaloista, joiden hoitamiseen nyky-yliopistossa tarvitaan kymmeniä professoreita. Hänen toimialaansa kuuluivat muun muassa kasvi- ja eläintiede, geologia, kulttuuriantropologia, ekologia ja lääketiede", Moberg luettelee.
Linné loi kaksiosaisen lajien nimeämisjärjestelmän, joka on yhä luonnontieteilijöiden käytössä. Ennen Linnéä eräänkin kukan nimi oli latinaksi Anemone seminibus acutis foliolis incisis caule uniflor, eli "suipposiemeninen vuokko, jolla on liuskaiset lehdet ja varren päässä yksi kukka". Nykyään kasvitieteilijät puhuvat keskenään Anemone nemorosasta tietäen, että kyse on valkovuokosta.
Linné oli harras kristitty. Hän kutsumuksensa oli nimetä lajit, jotka Jumala oli aikojen alussa luonut. Moberg mainitsee kirjeenvaihdosta, joka vihjaa Linnéllä olleen uskaliaitakin ajatuksia. Linnélle oli lähetetty erikoinen kasvimuunnos - mutantti, jota hän oli kommentoinut: "En usko, että Jumala on luonut tämän kasvin". Ystävä kehotti vaikenemaan asiasta. Linné otti neuvosta vaarin, sillä hän ei hiiskunut tapauksesta myöhemmin.
Myös ihminen oli osa Linnén järjestelmää, lajina lajien joukossa. Linné antoi ihmiselle tieteellisen nimen (Homo sapiens) ja luokitteli meidät kädellisiksi. Järjestelmällisenä miehenä Linné jakoi ihmiset edelleen useisiin eri rotuihin. Moberg korostaa, että Linné ei jakanut ihmisiä ylempiin tai alempiin, vaan toisiinsa rinnastettaviin ryhmiin.
Dosentti Moberg painottaa Linnén seuraajien, kuten Carl Thunbergin merkitystä. Linné itse teki vain muutamia tutkimusretkiä Pohjoismaissa. Hänen opetuslapsensa sen sijaan matkustelivat ympäri maailmaa. He keräsivät oppi-isälleen näytteitä ja tekivät havaintoja maailman eri kansoista. Yksi heistä oli suomalainen Pehr (Pietari) Kalm. Hän toi Pohjois-Amerikasta kasvinäytteiden lisäksi arvokasta tietoa intiaanien kielestä ja kulttuurista. Opetuslasten ansiosta ruotsalaistutkijan maine on kiirinyt Tyynellemerelle asti.
Tutkimusmatkat ja julkaisut kysyivät rahoitusta. Linné saattoi esimerkiksi pukeutua Pohjois-Ruotsin matkaltaan hankkimaansa lapinpukuun puhtaasti pr-mielessä.
"Linne oli erinomainen seuramies. Hän onnistui huonosta latinankielen taidostaan huolimatta valloittamaan ystäviä ja suosijoita ympäri Eurooppaa", Moberg päättelee.