Caritas-talon tulevat asukkaat saavat alkaa pakata kimpsut ja kampsut. Säätiö on saanut avaimet, ja ensi tiistaina uudet asukkaat pääsevät esittelykierrokselle.
Muuttoon on enää kolme viikkoa. "Näyttää hyvin tasokkaalta, ja materiaalit ovat todella laadukkaita", arvioi Ilmari Järvelä, 76, talon tuleva asukas. Hän on päässyt tutustumaan Caritaksen uudenkarheisiin tiloihin ennen muita, eikä löydä moitteen sijaa.
Järvelä siirtyy aulasta kylpytiloihin ja koputtelee seiniä uteliaana. "Fiksua! Puupintaa on paljon", hän myhäilee ja silmäilee vanhusystävällistä uima-allasta.
Sitä reunustavat niin sanotut reumakaiteet. Uimaan pääsee matalia askelmia pitkin tai hissillä.
Caritas-talo tulee seurakuntayhtymän omistukseen, mutta sitä vuokraa Caritas-säätiö. Talon 90 vuokra-asuntoon sopii 125 asukasta, kolmeen ympärivuorokautisesti valvottuun ryhmäkotiin mahtuu 38 asukasta. Suurin osa asunnoista on varattu.
Sairaus saa muuttamaan
Palvelujohtaja Hilkka Määttä kertoo, että asunnon vuokraajien on pitänyt esittää lääkärintodistus ja nykyisen asunnon tuomat ongelmat ennen kuin heidät on hyväksytty vuokralle. Vanhusten lisäksi asukkaiksi tulee vammaisia ihmisiä.
Ilmari Järvelälle muutto tuli mieleen, kun hän sai eteiskammiovärinän. "Meitä on kaksi vanhaa, ja alkaa olla aika, että tarvitsemme palveluita. Lisäksi asumisturvallisuus täällä kiinnosti meitä", Järvelä kertoo.
Hän on ollut 56 vuotta naimisissa, ja tottunut siihen, että vaimo hoitaa tietyt kotiaskareet. Jos siivous tai ruuanlaitto ei aina enää suju, siihen löytyy jatkossa samojen seinien sisältä apua. Myös lääkäri, sairaanhoitaja ja fysioterapeutti ottavat vastaan saman katon alla.
"Jos kaupungin varaan jäisi, he tulisivat kääntämään, kun siihen ei itse enää pystyisi. Siihen se jäisikin", Järvelä vertaa.
Caritas-kodin viereen tulee toinenkin vuokra-asuntotalo Kaksilaivainen. Kohta koko kortteli on korkealla, kun omistusasuntotalotkin valmistuvat.
Talosta saa kaiken
Ilmari Järvelä ja Hilkka Määttä alkavat nousta kohti viidettä kerrosta ja Järvelän uutta asuntoa. Hississä ei ole vielä virtoja. "Flimmeripotilaalle tämä tekee hyvää", Järvelä sanoo neljännen kerroksen kohdalla.
Asunnossa ensimmäinen ihme on ovi, jonka alaosa laskeutuu kiinni lattiaan, kun ovi menee kiinni. Suihkuhuoneen lamppu syttyy itsestään sisään astuttaessa. Asunnon jokainen yksityiskohta on kuin ikäihmisille tehty.
Järvelän ikkunasta avautuu näkymä Madetojan salille. "Hyvä. Jos emäntä lähtee konserttiin, näen, pääseekö hän perille."
Laajakaistayhteydetkin miellyttävät Järvelää, joka maksaa laskunsa verkossa. Talosta ei tarvitse siis poistua edes pankkiin.
Tulevat asukkaat eivät olekaan liikkuvaa väkeä, eivät ainakaan autoilijoita. Hilkka Määttä kertoo, että talon 50 autopaikkaa ei ole juuri varailtu. Ilmari Järveläkin myi autonsa sitten, kun se oli kolmesti varastettu samalta pihalta. "Ajattelin, että neljättä kertaa ette vie", hän tuhahtaa.
Uuden asunnon tasokkuus tekee siitä Järvelän mukaan hintansa väärtin, vaikka asuminen kallistuu kolmella eurolla neliöltä.
Kappelikin kellarissa
Kaksikko laskeutuu talon ytimeen, respaan. Siinä henkilökunta näkee monitorilta, jos vaikkapa joku unohtaa parvekkeen oven auki pakkasella. Vieressä komeilee Caritas-sali, jossa asukkaat pääsevät jumppaan, elokuviin, juhliin tai kirkonmenoihin.
82-paikkaiseen ravintolaan on haettu anniskeluoikeuksia. Ajatus miellyttää Ilmari Järvelää. "Siellä papat voivat ottaa iltakonjakit", hän naureskelee. Hilkka Määttä sanookin, että ensimmäisten joukossa tulevat asukkaat kyselivät, saako talosta konjakkia.
Kierros päättyy Caritas-talon kellariin. Hämärästä löytyy kappeli ja sen takaa vielä hämärämmästä saattohuone, jossa on vainajan säilytystila.
Ilmari Järveläkin katsoo uteliaana. "Kaikki on näköjään loppuun saakka harkittu."