Oulussa on syksyn mittaan voinut seurata prosessia nimeltä Soulsports. Siitä on järjestetty useita avoimia harjoituksia Nuku-keskuksessa ja ryhmällä on myös omat nettisivut.
"Soulsportsissa Brasilian alamaailma kohtaa eurooppalaisen fyysisen musiikkiteatterin", kiteyttää teoksen tuottaja, ohjaaja ja esiintyjä Sami Henrik Haapala (s. 1975).
Muut esiintyjät ovat tanssija, koreografi Vaatu Kalajoki ja tanssija Marjo Kiukaanniemi Oulusta sekä tanssija Katja Mustonen ja teatteri-ilmaisun ohjaaja, improvisoija Juha Viitamäki Helsingistä.
Soulsports yhdistää kaksi lajia, jotka haastavat toisensa: capoeiran ja tanssillisen kontakti-improvisaation. Kosketus ei kuulu capoeiraan, mutta kontakti-improvisaatio perustuu siihen.
"Capoeiraan kuuluu kehon sulkeminen eli puolustautuminen. Aina jos kehoon on tulossa kosketus, se on jonkin muotoinen hyökkäys. Se me ollaan vedetty Soulsportsissa ihan päälaelleen. Kontakti-improvisaation puolella pyrimme avaamaan mahdollisimman paljon kosketusta, pyrimme herkkyyteen ja hellyyteen."
Molemmissa lajeissa on tärkeää toisen ihmisen kehon ja liikkeiden kuuntelu. Lavalla ollaan herkkänä fyysisille aloitteille.
"Capoeirassa tehdään yhteistä peliä. Siinä pitää olla kuuntelu, että syntyy keskustelu", korostaa Haapala.
Kapinaa ja kritiikkiä
"Capoeiran historiallinen pohja on hämärän peitossa, koska eivät Brasilian orjaisännät sitä kauheasti kirjoittaneet. Sen verran tiedetään, että capoeiran juuret ulottuvat Afrikan heimorituaaleihin asti."
On väitetty, ettei capoeiraan liity filosofiaa ja uskontoa.
"Kyllä se tietynlaista elämänasennetta kumminkin viestittää. Yksi mainioimpia on Nestor Capoeiran muotoilu, että idässä on zen, Euroopassa psykoanalyysi ja Brasiliassa capoeira. Capoeira on enemmän fyysinen maailmankatsomus kuin puhtaasti liiketekniikka."
Capoeiraan on kuulunut yhteiskuntakritiikki. Sitä siinä on säilynyt nykypäivänäkin ainakin synnyinseuduilla.
"Brasiliassa tehdään capoeiran kanssa paljonkin sosiaalityötä slummeissa. Euroopassa on toteutettu joitakin vankilaprojekteja. Meillä on suunnitteilla työpaja lapsille, jotka ovat kärsineet perheväkivallasta ja aggressioista", Haapala paljastaa.
Capoeiran kautta aggressiot voi kanavoida kulttuurikritiikkiin. Siinä on samalla kapinaa ja kritiikkiä.
"Mietin vaan, miten capoeiran käy Euroopassa. Se leviää nyt samalla lailla kuin jooga 1960-luvulla. Joogasta on tehty näppärästi markkinoitava versio. Saammeko myös capoeirasta väljähtyneen muodon?"
Haapala painottaa, että capoeira on selkeästi sosiaalinen ja yhteiskunnallinen tekniikka. Se ei ole ollut treeniä treenin vuoksi.
Peliä ja pilailua
Millainen on capoeiran estetiikka?
"Siinä palataan aina peliin. Sitä voi verrata brasilialaiseen jalkapalloon. Kun Brasilia voitti maailmanmestaruuden, pelaajia kritisoitiin kotimaassa, etteivät he olleet pelanneet tarpeeksi hienosti", yllättää Sami Henrik Haapala.
Myöskään capoeirassa voitto ei ole tärkein.
"Vähintään yhtä tärkeää ellei enemmänkin on se, että pelataan hienosti. Akrobaattisilla tempuilla on tarkoituksensa pelissä. Jos siinä olisi kysymys vain hyökkäyksestä, niin kyllä niitä on tehokkaampiakin murhaamislajeja."
Capoeiraan liittyy Haapalan mukaan tärkeänä konsepti, jonka voi suomeksi kääntää pilailuna. Siinä on paljon leikkiä.
"Yksi mestari on muotoillut, että capoeira on leikkiä vakavilla asioilla. Brasiliassa yhteiskunta on edelleen jakautunut ja mustat ovat yhä pohjalla. Eikä siitä ole pitkää aikaa, kun sambaa pidettiin korruptoituneena taidemuotona, josta yhteiskunnan korkeampi kasti halusi erottautua."
Soulsportsin soitossa ja laulussa capoeira- ja sambarytmit yhtyvät kalevalaisten runolaulujen, hengellisten taizé-yhteisön laulujen ja työväenlaulujen kanssa.
Musiikkiteatteriteos Soulsports on osa Kansainvälinen Oulu -tapahtuman ohjelmistoa 21.10. ja 22.10. kello 19. Esitykset jatkuvat Nukussa 12.11. saakka.