Kööpenhamina Ranskalaisen kuvanveistäjän Camille Claudelin (1864-1943) elämää ovat ympäröineet myytit, mikä johtuu osaksi hänen suhteestaan Auguste Rodiniin ja osaksi siitä, että hänet pantiin pakolla mielisairaalaan.
Viime vuosina hänen elämäntarinansa on ollut suuren mielenkiinnon kohteena. Yksi esimerkki tästä on Odile Ayral-Clausen kirjoittama teos Claudelista nimeltä "A Room of One's Own" (suomeksi "Oma huone"), joka ilmestyi vuonna 2002. Samana vuonna tehtiin hänen elämänsä myös elokuvaksi, jossa pääosassa häntä esitti Isabelle Adjani ja Auguste Rodinia puolestaan Gérard Depardieu.
Kööpenhaminassa Camille Claudelin teoksiin voi parhaillaan tutustua hienossa näyttelyssä Gammel Holtegaard -museossa, missä tanskalainen yleisö ensimmäistä kertaa pääsee katsomaan hänen töitään. Näyttelyssä on 45 hänen veistostaan, neljä piirustusta sekä hänen ensimmäisen opettajansa Alfred Boucher'n veistos samoin kuin Auguste Rodinin veistämä "France." Se on yksi niistä monista muotokuvista, jotka tämä laati Camillesta.
Porvariskodissa kasvanut Camille Claudel kiinnostui kuvanveistäjän työstä jo nuorena ja oli erittäin lahjakas, mutta naiset joutuivat toimimaan eri ehdoilla kuin miehet. Pariisin taideakatemia oli vain miehiä varten ja avattiin naispuolisille opiskelijoille vasta vuonna 1897.
Ei taideakatemiassa mutta Pariisissa silti
Camille sai opetusta Alfred Boucher'lta, ja ensimmäisen virallisen tunnustuksen hän sai Ranskan taitelijaseuralta (Société des Artistes Français) veistettyään työn nimeltä "Madame B:n muotokuva". Hän jatkoi opintojaan Pariisin Academie Colarossissa Auguste Rodinin johdolla. Vuosina 1883-92 hän oli sekä tämän muusa että suuri rakkaus.
Hänen on väitetty eläneen Rodinin varjossa, mutta viimeisten 20 vuoden aikana tehty tutkimus viittaa siihen, että hänen veistoksensa innoittivat voimakkaasti suurta mestaria, joka piti Camillea erittäin lahjakkaana taiteilijana. Kun heidän suhteensa päättyi, Camille syytti Rodinia veistostensa varastamisesta ja niiden omimisesta itselleen, ja tässä näyttäisikin olevan hitunen totta.
Camille Claudel kärsi pahenevasta vainoharhaisesta psykoosista, minkä vuoksi hänen perheensä antoi asettaa hänet pakkohoitoon mielisairaiden hoitolaitokseen, jossa hän eli muusta maailmasta eristettynä elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä.
Myös Fernando Arrabal, Pariisissa asuva espanjalainen näytelmäkirjailija, on uusimmassa näytelmässään käyttänyt innoituksenaan Camillen surullista kohtaloa. Näytelmä, joka pääasiassa käsittelee hänen veljeään, näytelmäkirjailija PaulClaudelia, antaa ymmärtää, että pakkohoitopäätöksen takana oli heidän äitinsä, sillä perhe ei Arrabalin tulkinnan mukaan koskaan todella hyväksynyt Camillen suhdetta Rodiniin .
Gammel Holtegaard -museon näyttely vahvistaa käsitystä Camille Claudelin suuresta lahjakkuudesta. Hänen veistoksensa ovat voimakkaan ekspressiivisiä ja täynnä plastisuutta ja aistillisuutta.
"Camille Claudel", Gammel Holtegaard, Attemosevej 170, Kööpenhamina 13.9.- 18.11