Pääministeri David Cameron yrittää sekä syödä että säästää EU-kakun. Haparoivasta politiikasta voi joutua Britannian kansalaisten ohella kärsimään koko muu Eurooppa.
David Cameron on Britannian pääministeri ja konservatiivien puheenjohtaja. Juuri nyt noiden tehtävien yhteensovittaminen näyttää kovin vaikealta. Eurooppa-politiikassa hän yrittää istua kahdella tuolilla, jotka ovat aivan liian kaukana toisistaan.
Mahdollinen seuraus on se, että Cameron putoaa sekä pääministerin että puoluejohtajan paikalta.
Cameron ilmoitti keskiviikkona, että jos konservatiivit voittavat kevään 2015 parlamenttivaalit, hän neuvottelee Britannian ja EU:n välille uuden sopimuksen, jonka vie kansanäänestykseen. Jos kansa ei hyväksy sopimusta, Britannia lähtee unionista. Äänestys järjestetään viimeistään vuonna 2017.
On tietysti arvailujen varassa, voittavatko konservatiivit seuraavat vaalit. Mutta on kiistatta mahdollista, että Cameronin politiikka todella johtaa Britannian ulos unionista.
Nyt siihen tilanteeseen voidaan ajautua vain siksi, että pääministeriltä puuttuu poliittista voimaa ja rohkeutta. Hän ei johda maansa EU-politiikkaa kansan edestä vaan sen takaa.
Cameron yrittää kumarrella moneen suuntaan: jyrkimmille unionin vastustajille, loiville EU-epäilijöille ja myös unionimyönteisille kansalaisille. Ensimmäisiä innostaa nyt mahdollisuus päästä sanomaan EU:lle ei, jälkimmäisille Cameron taas osoitti viestin, jonka mukaan hän itsekin haluaa Britannian pysyvän EU:n sisällä – kunhan asiasta saadaan hyvä sopimus.
Pääministerinä Cameronin pitäisi ajaa koko Britannian parasta. Nyt hänen linjauksensa uhkaa aiheuttaa sille lähes viiden vuoden epäselvän odotuksen ajan.
Tästä muistutus tuli jo oman hallituksen sisältä. Liberaalidemokraattien puheenjohtaja, varapääministeri Nick Glegg totesi, että maan edun pitäisi aina johtaa politiikkaa. Nyt edessä voi olla vuosien epävarmuus, joka iskee talouskasvuun ja työllisyyteen.
Eikä talousahdingossa rimpuileva Eurooppakaan kaipaisi yhtään lisää epävarmuutta. Ei siksi ollut mikään yllätys, että niskat punehtuivat Cameronin puheen takia monessa EU-maassa.
Ärtymyksen oikeutusta lisää se, että uusia erityisehtoja peräävä Britannia nauttii sellaisista jo nyt. Näkyvin etuoikeus on Margaret Thatcherin kaudella saatu jäsenmaksualennus, josta Britannia on nauttinut jo kolmisenkymmentä vuotta. Se liittyi aikoinaan Britannian maatalouden erityispiirteisiin.
Cameronin tulevat esitykset EU:lle kannattaa kuunnella kiihkottomasti, sillä unionissa ei pidä lähteä ajatuksesta, että kaikki on parhaalla mahdollisella tolalla. Siihen ei muiden unionimaiden pidä kuitenkaan suostua, että Britannia saisi uusia merkittäviä erioikeuksia eli poimisi yhteisen kakun päältä makeimmat marjat.
Jo nyt myös Suomen veronmaksajat paikkaavat sitä aukkoa, joka EU:n kassaan jää Britannian jäsenmaksualennuksesta.
Britanniassa on vaikeuksia huomata maailman muutos. Britannian suurvalta-aika on jo kaukaista menneisyyttä. Eristäytyminen ei keskinäisen riippuvuuden maailmassa enää toimi kansalaisten parhaaksi.