"Juhani Tuomisen türbe-maalausten historia alkaa vuonna 1985, jolloin hän teki ensimmäisen matkansa Istanbuliin (...) Juhanin puhtaiden muotojen maalaustaide sai uuden emotionaalisen sävyn ja eksistentiaalista syvyyttä." Näin Petri Vuojala kirjoittaa näyttelyesitteessä turkkilaisten hautakammioaiheiden tulosta taidemaalari Juhani Tuomisen (s. 1949 Oulu) taiteeseen.
Lapin yliopiston maalaustaiteen professori Tuominen onkin näyttely näyttelyltä tuonut esiin muoto- ja väritutkielmiaan ja muunnelmiaan turkkilaisten hautojen hiljaisista, kerroksisista rakenteista.
Mutteivät teokset milloinkaan ole olleet kovin kaukana maalaustaiteen geometrisen puhtaista muodoista. Enemmänkin bysantin värit ja kollaasinomaiset lisät ovat kertoneet taiteilijan voimallisista tunnekokemuksista.
Nyt - liki 20 vuotta myöhemmin - Tuomisen teoksissa abstraktit muodot näyttävät nousevan lopullisesti ensimmäiselle sijalle. Maalaukset ovat geometristen kuvioiden harkittuja yhdistelmiä, tutkielmia vaaka- ja pystysuorista ja diagonaaleista linjoista sekä hillityistä värikentistä.
Kovareunaisen abstraktin pinnan maalaaja Tuominen ei ole koskaan ollutkaan.
Värien kuulaus ja pastellisävyt viittaavat jopa pohjoiseen, vaaleaan viileyteen, oikeastaan kustavilaiseen värimaailmaan. Jos teokset olisivat vailla turkkilaisia nimiään, värit, hopean hohto, pinnan kiilto ja kukkapaperifragmentit johdattaisivat katsojan ajatukset nopeasti Tornionjokilaakson läntiselle puolelle.
Näyttelyn pienimmissä teoksissa viivan kevyt luonnosmaisuus kertoo vielä eteläisistä tunteista.